Luin lehdestä otsikon jossa luki, että särkynyt sydän voi tuoda kuoleman. En ehtinyt lukea artikkelia ja se oli pian hävinnyt muuhun uutisvirtaan. Tämän päivän psalmin teksti kertoo kivusta, joka saa aikaan huudon Jumalan puoleen. Huudon syy on se, että Jumala on vaiti. Kipu siitä, ettei Jumala tunnu vastaavan tuo ihmiselle kuoleman hädän. “Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.” Psalmit 28:1 Toisinaan omat kipumme, tuskat sekä sisäiset että ulkonaiset kivut ovat niin suuria ettemme pysty muuta kuin huutamaan. Meistä voi tuntua, että kuolemme, jos emme saa apua. Toiselle kipu voi oikeasti tuoda kuoleman. Toisille kipu voi olla henkistä, menneistä kokemuksista johtuvaa särkymistä. Särkynyt sydän voi sekin pahimmillaan johtaa kuolemaan.
Jos olet kipusi keskellä tällä hetkellä, jos sinusta tuntuu, että Jumala on vaiti. Huuda kipusi Jumalalle, vetoa hänen lupauksiinsa. Jos pystyt niin lue psalmeja, niitä on kirjoittanut henkilö, joka on käynyt samanlaisia asioita läpi ja saanut toivon elää. Toivo auttaa meitä kestämään kipujen keskellä. Toisinaan elämässämme on aikoja, jolloin Jumala on vaiti. Näinä aikoina hän koettelee uskoamme. Jos olet tällaisessa tilanteessa, niin Jumala ei ole hylännyt sinua, koetuksessa uskoasi häneen vahvistetaan ja kestät hänen antamalla voimalla, vaikka tuntuu ettei voimaa ole. Rukoilen tänään puolestasi, joka olet tilanteessa, jossa Jumala on vaiti. Herra, älä ole vaiti. “Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.” Psalmit 28:2. Rukoilen, että Jumala parantaisi särkyneen sydämesi. Jeesus on lähetetty sitomaan särjettyjä sydämiä.
Jesaja 61:1 FINRK. KRukoilen, että voit todeta: “Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.” Psalmit 28:7
Aitona itsenä oleminen tuntuu alastomalta, pelottavalta. Omista kivuista toisille puhuminen on erittäin vaikeaa, mutta kun on lähtenyt raottamaan omaa, todellista arkaa itseään, niin siinä tuntuu olevan läsnä Jumalan voima. Tuntuu, kun olen pystynyt olemaan toiselle heikko, toinenkin uskaltaa olla heikko. Kun uskalla paljastaa oman aran minäni, niin toinenkin uskaltaa sen tehdä. Tällaisissa kohtaamisissa olen kokenut kristittyjen kesken Jumalan parantavaa läsnäoloa, hänen voimaansa. Näissä hetkissä on myös tuntunut kuinka elämän tuomaa kuormaani on helpotettu.
Paavali joutui kohtaamaan Korintin seurakunnan omana itsenään. “Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 kor. 2:3-5. Hän oli oppinut mies, älykäs ja osasi myös puhua, koska oli käynyt aikansa parhaan koulutuksen. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa sitä roolia kohdatessaan korinttilaiset. ”Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin.” 1 korinttilaisille 2:1 Paavali olisi pystynyt tiedoillaan ja taidollaan vakuuttamaan korinttilaiset puolelleen, mutta hän päättikin mennä heidän luokseen aitona, heikkona ja pelokkaana itsenä. “En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” 1 kor. 2:2. Hän halusi ettei ihmiset katsoisi häneen, vaan Kristukseen. Tämä sanoma tuo yhteyden. Tuntuu, että ristin sanoma myös kohtaa toisen, kun olen aito, oma itseni. Tällaisena heikkona ja pelokkaana, arkana. Jeesus oli ihmisten hyljeksimä, sairauden tuttava, sellainen, jota emme pitäneet minään. Ihmiset käänsivät hänestä katseen pois. Hänen haavojensa kautta olemme parantuneet. Jes 53. Pitäkäämme kiinni tästä yksinkertaisesta, mutta voimakkaasta sanomasta.
Mika M