Tässä luvussa annetaan ohjeita siihen, kuinka suoritetaan hyvitysuhri. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämä oli henkilökohtainen uhri. Se piti toimittaa silloin, kun joku oli tehnyt jotain väärin. Toinen vastaava uhri oli syntiuhri, mutta se oli enemmän yhteisöllinen juttu.
Näin kristillisestä näkökulmasta katsoen hyvitysuhri tuntuu vähän vaikealta. Kaikkihan me rikomme Jumalan tahtoa vastaan, joten pitääkö jatkuvasti olla uhraamassa. Tästä tulee mieleen Job, joka suoritti varmuuden vuoksi uhreja lastensa puolesta. Entä mitä tekevät köyhät, joilla ei ole varaa uhreihin? Itse ymmärrän uhrit niin, että ne olivat sen aikainen keino saada hyvä omatunto. Kun uhrisavu nousi kohti taivasta, niin se oli konkreettinen ilmaus siitä, että paha teko on sovitettu. Tarkoituksena ei koskaan ollut se, että uhreilla korvattaisiin itse elämä. Miikan kirjan kuudennessa luvussa on nämä sanat:
– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?
Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Tästä luvusta oli vaikea saada otetta. Mistä Paavali oikein puhuu? Ensin kehotetaan ottamaan Jumalan arvo vastaan oikealla tavalla, sitten kuvaillaan apostolien elämän paradoksisuutta ja sitten varoitetaan epäjumalien palvelemisesta. Sama tunne siitä, että en oikein ymmärrä asiayhteyttä, koskee oikeastaan koko kirjettä. Ehkä yksi salaisuuden avain on jakeessa 13: ”Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin!”
Paavali siis kokee, että korinttilaiset ovat kääntämässä hänelle selkänsä. Tai ehkä he ovat luisumassa lakihenkisyyteen, mikä selittäisi Paavalin ohjeen pysyä Jumalan armossa. Toisaalta hän antaa ymmärtää, että välirikko on tavallaan osa hänen kutsumustaan. Paavali on tottunut olemaan samanaikaisesti suosittu ja halveksittu. Näiden asioiden kanssa voi olla miten tahansa, mutta on joka tapauksessa koskettavaa, kuinka Paavali tuo ilmi syvän kiintymyksensä Korintin seurakuntaa kohtaa. Hänen puoleltaan ovi on auki.
Marko