Luvun otsikko on ”Lapsen synnyttäjän puhdistautuminen”, eikä tässä luvussa sitten muuta sisältöä olekaan. En osaa tätä juurikaan kommentoida. Arvelen, että kyseessä oli sen ajan ihmisille tuttu ja luonnollinen käytäntö. Ainoa asia, mikä tästä luvusta yhdistyi mielessäni muihin raamatunkohtiin, oli loppuosassa mainittu uhri: ”Naisen on tuotava papille pyhäkköteltan oven eteen vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja metsäkyyhky tai muu kyyhkynen syntiuhriksi.”
Tässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, sillä käytännöllisesti katsoen kaikki asiat Mooseksen laissa pyhitettiin uhraamalla. Tämä oli kuitenkin se syy, miksi Jeesuksen vanhemmat veivät Hänet temppeliin ja Simeon ja Hanna saivat nähdä hänet. Kun Luukkaan evankeliumissa puhutaan uhrista, niin siinä puhutaan kahdesta metsäkyyhkystä. Tämän päivän tekstissä käy ilmi, että se oli köyhille annettu vaihtoehto. Ensisijainen uhrieläin oli lammas, mutta metsäkyyhkyjä käytettiin silloin, kun lampaaseen ei ollut rahaa. Tämä on yksi monista yksityiskohdista, jotka osoittavat, että kun Jumala tuli ihmiseksi, niin hän ei tullut etsimään valtaa tai loistoa.
Tässä luvussa Paavali joutuu ilmeisen vastentahtoisesti listaamaan asioita, jotka tekevät hänestä pätevän apostolin. Häntä tuntuu kiusaavan ennen kaikkea se, että tässä toimitaan ”ihmisten tavoin”. Lopulta tuntuu siltä, että hän kyllästyy koko leikkiin ja rupeaa kerskumaan heikkoudestaan. Kaikesta huolimatta olen iloinen tästä luvusta, koska se kertoo karua kieltään siitä, mitä kaikkea merkitsi olla kristitty apostoli tuona aikana. Arki oli todella kovaa ja puhumalla Jeesuksesta kirjaimellisesti vaaransi henkensä.
Tämä tietysti nostaa mieleen epämiellyttävän kysymyksen siitä, että kuinka paljon olen itse valmis laittamaan likoon evankeliumin tai Jeesuksen vuoksi. Toinen kysymys liittyy asenteisiin. Paavali toimi kuten toimi, koska hänellä oli omien sanojensa mukaan intohimoa. Tätä mekin tarvitsemme, syvän vakaumuksen siitä, että evankeliumi on todella jotain, jonka vuoksi kannattaa nähdä vaivaa.
Marko