Spitaalitautia eli lepraa koskevat lait ovat aina olleet minusta kiehtovia. Tässä ei puhuta vain ihmisistä, vaan myös vaatteista ja myöhemmin myös taloista. Tietenkin spitaalisen kohtalo oli aivan karmea. Hänen piti pukeutua repaleisiin vaatteisiin ja eristäytyä toisista ihmisistä. Spitaali merkitsi sosiaalista kuolemaa ja siihen saattoi sairastua kuka vaan. Tähän tuli päälle vielä häpeä, koska tautia yleisesti pidettiin Jumalan rangaistuksena. Oli kätevää ajatella, että sairastuneet olivat oikeastaan ansainneet kohtalonsa. Tällaista käsitystä ei kyllä voi ainakaan suoraan saada päivän tekstistä. Tietenkin pelkästään se, että spitaalisia pidettiin saastaisena, sai varmasti monet inhomaan heitä. Usein kylläkin unohtuu, että puhtaussääntöjä on Mooseksen laissa niin paljon, että käytännössä kaikki olivat saastaisia ja tarvitsivat puhdistusta. Erona spitaalisten ja muiden välillä oli se, että spitaalisilla tilaa pidettiin pysyvänä ja tarvittiin pappi toteamaan parantuminen.
Tietääkseni oikeasti lepra ei ole kovin tarttuva, mutta toki tauti on luonteeltaan häijy ja vammauttava, joten ei ole mikään ihme, että sitä pelättiin. Jeesus oli ainakin Raamatun valossa ensimmäinen, joka kohteli lepraan sairastuneita ihmisinä. Hän antoi heidän lähestyä itseään, oli myötätuntoinen ja paransi heitä. Muutenkin Jeesus ajatteli ”saastaisuudesta” hyvin eri tavalla kuin tapana oli. Hän ei pelännyt sen tarttumista, vaan päinvastoin Hänen läsnäolonsa puhdisti kaikki.
Paavali siirtyy taas hetkeksi ”itsekehuvaihteelle”, kunnes lopullisesti kyllästyy ja ilmoittaa, että oikeastaan itsensä esille tuominen on vastoin hänen vakaumustaan. Kristuksen voima asuu heikoissa. Tämä paradoksi on luettavissa jo Vuorisaarnassa, kun Jeesus sanoo, että autuaita ovat hengellisesti köyhät. Heikkous ei olekaan ongelma, päinvastoin se on itse asiassa edellytys Jumalan toiminnalle. Se ei ole itsensä vähättelyä, vaan tosiasioiden tunnustamista. Jos hengellisesti köyhä väittääkin olevansa rikas, niin hän on vain säälittävä. Usko, hengen hedelmät ja kaikki sellaiset ovat lahjaa. Oikein ymmärrettynä tämä vapauttaa meidät olemaan omia itsejämme. Kun kahlaa läpi Mooseksen lakia, niin usein tulee mieleen ulkokultaisuuden ja esittämisen vaara. Tämä vaara on edelleen olemassa, vaikka elämmekin uuden liiton aikakautta.
Marko