Luvun 26 aiheena on kuuliaisuuden siunaus ja tottelemattomuuden kirous. Kuuliaisuudesta, Herran käskyjen mukaan elämisestä ja Hänen kunnioittamisestaan Jumala lupasi kansalleen suuren siunauksen kaikilla elämän osa-alueilla. Jumala tietää mikä ihmiselle on hyväksi, ja mikä pitää synnin etäällä kansakuntien ja perheiden keskeltä. Tottelemattomuus puolestaan päästää synnin valloilleen ja kaikki alkaa mennä pieleen. Israelin kansan vaiheista lukiessa tämä tulee hyvin selvästi esiin, ja sama periaate vaikuttaa toimivan nyky-yhteiskunnissakin. Suomi kristillisenä maana on saanut kokea mitä runsainta Jumalan siunausta ja huolenpitoa, vaurastumista ja hyvinvointia. Kiitos Herralle siitä. Huolenaihe kuitenkin on, että mitä kauemmaksi kansa Jumalasta loittonee, sitä vahvemmin myös synnin voimat pääsevät valloilleen ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Ja sitä enemmän kansa kärsii synnin tähden, koska Jumala ei voi siunata syntiä. Kaikkein surullisinta on, jos jopa seurakunnat alkavat palvella ennemmin maailmaa kuin Jumalaa. Raamatun arvovaltaa murennetaan, ei useinkaan kerta rysäyksellä, vaan pikkuhiljaa hivuttaen. Esimerkkejä tästä ei tarvitse kaukaa hakea. Erityisesti lasten puolesta olen pahoillani. Evankeliumin pitäisi olla jokaisen ihmisoikeus. Kristittyjen pitäisi olla suolana ja valona tässä pimenevässä maailmassa, eikä itsekin mukana pimeydessä. Kansojen kohtalot ovat Herran käsissä ja Hänen tahtonsa on, että kansakunnat kääntyisivät Hänen puoleensa. Uskon, että Herra haluaa aina ensi sijassa kutsua ja kehottaa hyvällä. Lisäksi ajattelen, että niin kauan kuin täällä on Jeesuksen seuraajia ei synti ja kiroukset voi päästä täysin valloilleen, koska Jeesus meissä Pyhän Henkensä kautta, on suurempi kuin se mikä on maailmassa. Usein rukoilen, että Herra siunaisi edelleen tätä maata ja kansaa mm. sen hyvän lähetystyön takia, mitä täältä käsin on saatu ja saadaan edelleen tehdä tavoittamattomien kansojen tavoittamiseksi, jotta moni saisi vielä kuulla evankeliumin ja ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. Ja toisaalta heidän takiansa, jotka tulevat tänne pakolaisina tai maahanmuuttajina ja saavat kuulla evankeliumin. Silloin meillä on vielä tarkoitus ja meitä tarvitaan.
Luvussa kuusi siirrytään käsittelemään lasten ja vanhempien välisiä perhesuhteita. Kodit ovat tärkeitä ja ensisijaisia kristillisen kasvatuksen antajia, ja kristityissä perheissä olisi hyvä tukea lasten hengellistä kasvua ja pienestä asti, jotta he voisivat oppia tuntemaan Jeesuksen. Paavali muistuttaa lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, ei vain siksi, että Jumala on näin käskenyt, vaan myös siksi, että siihen sisältyy erityinen siunaus pitkästä iästä ja menestyksestä. Näinhän se varmasti onkin. Jos lapsi oppii omassa perheessään kunnioittamaan toisia ihmisiä, hänen on myöhemmin elämässään helpompi tulla toimeen toisten kanssa kuin siinä tapauksessa, jos hän ei olisi näitä tärkeitä yhteiselämän pelisääntöjä oppinut. Koulussa, työpaikoilla, ja yhteiskunnassa ylipäätään olisi paljon helpompi elää, jos kaikki kunnioittaisivat kilpaa toisiaan, eivätkä ajaisi vain omia etujaan. Tämä ei valitettavasti taida tässä ajassa tulla tapahtumaan, mutta onneksi Jeesuksen paluu muuttaa kaiken hyväksi ja uudeksi. Pohdin myös, että meillä Suomessa voisi olla tässä asiassa paljon opittavaa monilta maahanmuuttajilta, joille omien vanhempien (ja ylipäätään vanhempien ihmisten) kunnioittaminen on luontevaa.
Lapsille ja heidän vanhemmilleen antamiensa ohjeiden jälkeen Paavali siirtyy käsittelemään orjien ja isäntien välisiä suhteita. Ohjeistuksia voi soveltaa myös nyky-yhteiskunnan työpaikoille. Voin pyrkiä tekemään työni mahdollisimman hyvin, koska pohjimmiltaan palvelen myös maallista työtä tehdessäni Herraa, joka maksaa lopullisen palkan työstäni. Näin ajatellen ei ehkä olekaan niin suurta merkitystä millaisessa asemassa ihmissilmin katsottuna olen, tai kuinka paljon ihmiset työtäni arvostavat. Voin löytää todellisen ilon, kun saan palvella omalla paikallani lähimmäistäni ja Jumalaa.
Toki ohjeita annetaan myös esimiehille ja työnantajille. Heidän tulee kohdella alaisiaan Jumalan tahdon mukaisesti kunnioittavasti ja arvostavasti ymmärtäen, että he palvelevat samaa Herraa, joka ei katso henkilöön, eli jolle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Omaa valta-asemaa ei toisin sanoen saa käyttää väärin kenenkään uhkailuun eikä alentamiseen. Nykyään puhutaan jatkuvasti tulostavoitteista ja voittojen kerryttämisestä. Rahaa on saatava jatkuvasti enemmän ja enemmän, mikä tapahtuu liian usein työntekijöiden kustannuksella. Työuupumus ikävine seurauksineen on valitettavan yleistä. Jumalaa kunnioittavat työnantajat eivät vaadi työntekijöiltään liikoja oman ahneutensa takia.
Lopuksi Paavali kehottaa pukemaan ylleen koko Jumalan taisteluvarustuksen, jotta voisimme kestää paholaisen juonet. Kristitty taistelee syntiä vastaan ja toisaalta myös pimeyden henkivaltoja vastaan. Taistelu ei kohdistu kehenkään ihmiseen, eikä se ole fyysistä. Tämä on hyvä muistaa. Kristitty ei siis taistele häntä vainoavaa ihmistä vastaan vaan taistelu on hengellistä.
Puhe pimeyden henkivalloista ja paholaisesta voi aiheuttaa ahdistusta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kristityn ei tarvitse olla peloissaan, koska Jeesus on kanssamme. 1.Joh 4:4: …sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Jeesuksen edessä kaikki pimeys joutuu väistymään, pakenemaan ja piiloutumaan. Paholainen ei yleensäkään saavu kristityn luokse mustakaapuisena hahmona, kuten se yleensä kuvataan, vaan pikemminkin valon enkeliksi pukeutuneena, juonien. Taisteluvarustustakaan ei tarvitse, eikä edes voi, löytää itsestään, vaan kyseessä on nimenomaan Jumalalta saatu varustus.
Ensimmäisenä kehotetaan seisomaan kupeet totuuteen vyötettynä. Ehkäpä Paavali tarkoitti tässä elämistä Jumalan tahdon mukaisesti kuten Raamattu opettaa. Synti erottaa ihmistä Jumalasta ja vie kauemmaksi Hänestä. Siksi olisikin tärkeää tunnustaa synnit Jumalalle, jotta painava kivireppu otettaisiin selästä pois. Kivirepun kanssa on vaikea taistella ja toisaalta mitä kauempana olemme Jumalasta, sen helpommin me kaadumme.
Toisena Paavali mainitsee vanhurskauden haarniskan. Jokainen kristitty on puettu Jeesuksen Kristuksen lahjavanhurskauteen, joka toimii hänen suojanaan. Paholainen voi yrittää syyttää ja syyllistää yhä uudestaan vanhoistakin rikkomuksista, vetää yhä uudestaan tuomion alaiseksi, mutta ei siihen pysty, koska Jumala on jo julistanut jokaisen omansa syyttömäksi Jeesuksen tähden. Saan luottaa siihen, että Jumala rakastaa minua, eikä kukaan eikä mikään voi erottaa minua Hänen rakkaudestaan. Tällaisen haarniskan suojassa saan olla.
Kengiksi puetaan alttius julistaa rauhan evankeliumia. Evankeliumin julistaminen tuo aina valoa pimeyteen ja toivoa toivottomuuteen. Se on jokaisen kristityn kutsumus ja tehtävä. Häikäisevä valo ja sen lisääntyminen juoksuttaa paholaista karkuun. Mitä enemmän ihmisiä tulee uskoon ja juurtuu tiukasti kiinni Kristukseen, sen pienemmäksi paholaisen vaikutusvalta yhteisössä kutistuu.
Suojaksi otetaan uskon kilpi pahan palavia nuolia vastaan. Usein paholainen tietää liiankin hyvin kunkin ihmisen heikot kohdat ja useimmiten se yrittääkin iskeä juuri niihin. Paholainen voi yrittää syyttää, lannistaa, painaa alas ja saada jopa luopumaan uskosta. Näissäkin tilanteissa kristitty saa pitää luottamuksensa Jumalaan ja todeta, että ehkä minä itsessäni olenkin heikko ja syntiä tekevä ihminen, mutta minulla on suuri Jumala, joka rakastaa minua ja pitää minusta aina huolen, koska Hän on niin luvannut. Jeesus ei ole kuollut turhaan, vaan siksi, ettei Liisakaan (laita tähän oma nimesi), joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän (viitaten Joh.3:16). Näin pahan palavat, lannistavat ja alas painavat nuolet sammuvat ja niiltä menee teho.
Viides taisteluvarustuksista on pelastuksen kypärä. Kristitty on vielä matkalla, mutta tietää pelastettuna pääsevänsä kerran perille. Jaksan jatkaa hengellisellä taistelukentällä ja pysyä pystyssä, koska tiedän Jeesuksen kutsuvan minut kerran kotiin. Tämä taistelu ei kestä ikuisesti. Miksi Paavali puhuu pelastuksen kypärästä ja siten juuri pään suojaamisesta? Usko on aina Jumalan lahja ja Pyhän Hengen ylhäältä synnyttämä, mutta uskoon tultuani voin järjen avulla valita luottaa Jumalaan niissäkin tilanteissa, kun olosuhteet puhuvat jotakin täysin toista. Pelastettuna minun ei tarvitse pelätä, kun tiedän olevani jo voittaja ja matkalla taivaan kotiin.
Seuraava Paavalin mainitsema ase on Hengen miekka eli Jumalan sana, jolla Jeesuskin voitti paholaisen erämaassa. Jos paholainen väittää esimerkiksi, etten voi saada anteeksi tai saa epäilemään Jumalan rakkautta, voin tarttua Raamattuun ja lukea, mitä Jumala on asiasta sanonut. Jumala kun on Totuus, eikä voi valehdella. Lisäksi Jumalan sana on avainasemassa, kun sieluja voitetaan tämän maailman ruhtinaalta Jumalalle ja astutaan ikään kuin paholaisen tontille. Room 10:17: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Miekka on siis paitsi puolustamista, myös hyökkäämistä varten.
Näiden puettavien varusteiden lisäksi Paavali mainitsee rukouksen, joka on siis vielä seitsemäs varuste. Rukouksen kautta kristitty on jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. Ainakin itse tarvitsen tuota yhteyttä ja johdatusta ihan jatkuvasti jokaiseen päivääni. Lisäksi Jumala on valinnut monta kertaa toimia rukoustemme kautta. Kun me rukoilemme, henkivalloissa tapahtuu. Lähetystyössäkään esirukouksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Esirukoilijat ovat hengellisen sodankäynnin eturintamassa raivaamassa tietä evankeliumille.
Liisa