Luvun alkuosassa puhutaan anteeksiantamisen tärkeydestä. Isä meidän -rukouksessa sanotaan näin: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jeesus sanoi, että pitää olla valmis antamaan anteeksi vaikka seitsemän kertaa päivässä läheiselle, joka rikkoo meitä vastaan. Toisaalla Ut:ssa Jeesus puhuu vielä hurjemmista luvuista. “Ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.” Matt 18:22. Tämä tuntuu inhimillisesti ihan mahdottomalta.
Puhuin kerran erään maahanmuuttajan kanssa anteeksiantamisesta vihollisille. Hän piti sitä ihan mahdottomana asiana ja loukkaantui koko ajatuksesta. Silloin ymmärsin, että pitää muistaa erottaa kaksi asiaa toisistaan. Minun ei tarvitse eikä pidä hyväksyä toisen tekoja, mutta voin silti antaa hänelle anteeksi.
Anteeksiantaminen on prosessi, jossa tarvitsemme Jeesusta. Voin antaa anteeksi vasta sitten, kun olen ymmärtänyt sen, kuinka paljon olen saanut itse anteeksi. Siksi Isä meidän -rukouksessa on hyvin selkeä järjestys. Ensin tulee se, että saamme itse anteeksi.
Jeesus antaa paljon anteeksi ja kymmenen spitaalisen parantamisen perusteella Hän jakaa hyvyyttään varsin avokätisesti niillekin, jotka eivät osaa edes kiittää saamastaan lahjasta.
Mika