Fariseus ja publikaani olivat hyvin erilaisia rukoilijoita. Kertomuksesta tulee mieleen vuorisaarnan autuaaksijulistukset. Jeesus sanoi ensimmäisenä autuaiksi hengessään köyhiä, sillä heidän on taivasten valtakunta, Matt 5:3. Hengessään köyhää voisi kuvata niin, että hänellä ei ole tuotavana Jumalalle mitään, hän on täysin Jumalan varassa. Jumalan hyvyys ja rakkaus on lähtökohta, josta kaikki kumpuaa. Publikaanilla oli tämä asenne omassa rukouksessaan: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Fariseuksen rukoushetki keskittyi häneen itseensä. Rukous oli eräänlainen esitys, jossa korostui hänen paremmuutensa publikaaniin ja muihin syntisiin nähden.
Jumalan valtakunta kuuluu hengessään köyhille ja lapsen kaltaisille, 18:15-17. Lapsen kaltaisuuteen liittyy avoimuus ottaa vastaan rakkautta ja olla tarvitseva. Olen ihmetellyt viime viikkoina sitä, miten äskettäin vuoden täyttänyt lapsenlapsemme haluaa tulla syliin ja olla lähellä. Siinä hänen on hyvä olla. Jotain samaa on Jeesuksen mielessä meitä kohtaan, kun hän puhui lapsen kaltaisuudesta.
Rikas mies lähestyi puolestaan Jeesusta hyvin eri tavalla. Hän kysyi, että mitä hänen tulisi tehdä kelvatakseen Jumalalle. Tekojen tie osoittautui mahdottomaksi, sillä Jeesus pyysi häntä luopumaan omaisuudestaan. Suhde Jeesukseen ei rakennu tekojen pohjalta, vaan läheisyydestä ja anteeksisaamisen kokemuksesta.
Mika