”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” (Jae 19) Nämä ovat voimakkaita sanoja nykyajan postmodernismille, jossa hylätään ajatus absoluuttisesta totuudesta ja kaiken mittapuuna pidetään ihmisen järkeä ja kokemusta. Nämä sanat puhuvat siitä, miten Jumala on vakaa ja totuudellinen, kaiken inhimillisen yläpuolella ja riippumattomissa. Kuuntelin jokin aika sitten Kujalla-podcastia, jossa Heidi Martikainen ja Leif Nummela keskustelivat jumalakuvista. Leif Nummela sanoi todella hyvin näin: ”Sanotaan se näin, että jos sä ajattelet, että on olemassa iankaikkinen, kaikkivaltias, kaiken luonut Jumala, niin ei voi olla niin, että mä ymmärrän hänet heti tosta noin.” On luonnollista, että Jumalan suuruus vetää ihmisen aivoja solmuun. Mutta kristinuskon kannalta on tärkeää pysyä siinä luottamuksessa, että on olemassa muuttumaton Jumala. Ja loppuviimein tämä on aivan loistava uutinen, sillä tämä Jumala on myös hyvä ja luotettava.
Luukaksen evankeliumin viimeinen luku kertoo historian eriskummallisesta käänteestä: pieni porukka tavallisia, siipeensä saaneita janttereita alkaa yhtäkkiä puhua kummia siitä, että Jeesus Nasaretilainen olisi elossa. Tästä seuraa se, että pelko katoaa, lukitut ovet aukeavat ja vallankumous alkaa. Ja tämä ei ole ainoastaan uskonnollista legendaa, vaan puhdasta historiallista faktaa. Jeesuksen ylösnousemus ja siitä seuraavat tapahtumat vaatisivat jokaiselta älyllisesti rehelliseltä ihmiseltä kannanottoa: miten pelosta hytisevät tavikset ovat yhtäkkiä valmiita levittämään sanomaa ylösnousemuksesta, eivätkä pelkää enää edes kuolemaa? Uskoi ihminen tai ei, niin kiistatonta on se, että kyllähän 2000 vuotta sitten jotain ihmeellistä tapahtui. Pääsiäisen koittaessa saamme juhlistaa tätä jälleen kerran: Kristus on ylösnoussut ja mikään ei enää ole ennallaan!
Esteri