Mooseksen laissa on mielenkiintoinen piirre, joka tulee esiin tässäkin luvussa. Useat säädökset on kirjoitettu niin, että niissä on korostettu heikommassa asemassa olevan oikeuksia. Nyt annetaan ohjeita velkojen anteeksiantamisesta ja orjien vapauttamisesta. Olen usein miettinyt sitä, kuinka meidän yhteiskuntaamme olisi varmaan tuolloin pidetty kovin kylmänä ja kovana. Mehän tietenkin ajattelemme heistä samalla tavalla. Joka tapauksessa nykyään ajatus siitä, että lainat pitäisi antaa anteeksi joka seitsemäs vuosi, olisi aika radikaali. Samoin orjat piti vapauttaa, elleivät he sitten halunneet vapaehtoisesti jäädä asemaansa. Tämä vapaaehtoinen orjuus on kiinnostava asia, josta olisi hauska tietää lisää. Nyt aivan ummikkona vain oletan, että varsinkin köyhillä ihmisillä orjuus saattoi olla parempi vaihtoehto kuin elää vaikkapa kerjäläisinä.
Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tässä luvussa ei puhuta oikeasta vaan terveestä opista. Minä ymmärrän sen niin, että tässä opilla ei niinkään tarkoiteta säädöksiä, joilla pelastutaan. ”Terve oppi” kuvaa asioita, joilla elämä sujuu paremmin ja joita noudattamalla kuvastetaan ja julistetaan sitä, mihin uskotaan. Ehkä naivisti ajattelen, että käytännössä se on myös jotain, mikä luonnostaan kuulostaa järkevältä ja tasapainoiselta. En esimerkiksi usko, että kreetalaisille tuli yllätyksenä se, että heitä kehotettiin välttämään juopottelua. Toki terveessä opissa on myös piirteitä, jotka sotivat luonnollisia ajatusmallejamme vastaan. Kehotus rakastamaan kaikkia on aina radikaali.
Marko