Tässä luvussa annetut ohjeet sotaan lähtemistä varten ovat varsin virkistäviä. Ennen lähtöä papin piti rohkaista sotilaita. Samassa yhteydessä lähettiin kotiin kaikki ne, joiden lähtöä pidettiin kohtuuttomana. Jopa pelko riitti syyksi. Jotenkin tuntuu, että tällainen näkökulma on menetetty nykyään lähes kokonaan.
Ohjeet itse sotaa varten tuntuvat sen sijaan rankoilta. Toki lähdettiin liikkeelle siitä, että ensin tarjottiin rauhaa, mutta jos tarjous hylättiin, niin sen jälkeen armoa ei annettu. Tähän en osaa muuta sanoa kuin että Jeesuksen opetus väkivallasta oli kovin erilainen. Hänen kanssaan kannattaakin lukea myös näitä Vanhan Testamentin vaikeita kohtia. Nekin viittaavat Häneen. Ne myös kertovat siitä, että tarvitsemme Häntä. Jeesuksen seurassa ei tarvitse pelätä sitä, että ”toisten kansojen iljettävät tavat” tarttuvat meihin. Tätä eivät fariseukset meinanneet ymmärtää. He luulivat, että Jeesus saastui kun Hän vietti aikaa syntisten seurassa. Mutta oikeasti asia oli toisinpäin, syntiset puhdistuivat kun he viettivät aikaa Jeesuksen seurassa.
Nyt siirrytään enkeleistä Moosekseen. Kuten yllä itsekin vihjailen, niin Jeesus on Moosesta suurempi auktoriteetti. Jumala ei ole tietenkään Mooseksen ajoista muuttunut, mutta Jeesuksen tuleminen silti muutti kaiken. Se, mikä oli piilossa eli Jumalan pelastussuunnitelma koko maailmaa varten, tuli esiin. Meidän ei tarvitse enää ajatella Jumalan valtakuntaa fyysisenä paikkana, jota pitää sotavoimin puolustaa. Jumalan valtakunta on Jeesuksessa murtautunut maan päälle ja se pitää huolen itsestään.
Heprealaiskirjeen alkuluvuista käy myös ilmi, miten ensimmäiset kristityt lukivat Vanhaa Testamenttia. He ymmärsivät, että kaikkea pitää nyt katsoa uudestaan, Jeesuksesta käsin. Vanhasta Testamentista monet kohdat tulkittiin viittaamaan Häneen. Vanhassa Testamentissa on tietenkin useita kohtia, joissa tällainen tulkinta on suorastaan ilmiselvää. Siitä huolimatta tämä oli iso ja rohkea askel. Se kertoo siitä, että ensimmäiset kristityt aidosti uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika. Vain Jeesuksen seuraaja saattoi ajatella, että esimerkiksi tämä kohta viittaa Jeesukseen:
Tämän päivän luvussa Israelin erämaavaelluksesta tulee esikuva kristityn elämästä ja sitä käytetään uskon merkityksen korostamiseen. Seuraavissa luvuissa usko onkin pääteema.
Marko