kun Heprealaiskirjeen rinnalla lukee Vanhan testamentin vastaavia kohtia, kirjeen sanoma alkaa avautua. Tämän päivän kohdassa vertaillaan vanhaa ja uutta liittoa.
Vanha liitto sääntöjä, rangaistuksia ja siunauksia. Mooseksen laki perustui ulkoa annettuihin sääntöihin, kieltoihin ja kehotuksiin. Lailla pyrittiin turvaamaan ihmisen perusoikeudet, heikossa asemassa olevat ja köyhien ihmiset mukaan lukien sekä elämän koskemattomuus ja pyhyys. Sääntöjen rikkomisesta seurasi rangaistuksia, pahimmillaan kuolemanrangaistus, ja sääntöjen noudattamisesta siunaus.
Jumalan antama laki ei kuitenkaan muuttanut ihmisen perusongelmaa: taipumusta oman edun tavoitteluun, vihaan, väkivaltaan ja toisen vahingoittamiseen eikä muitakaan ongelmia. Lain tarkoitus ei ollut muuttaa ihmistä. Ankka ei muutu joutseneksi niin päättämällä tai yrittämällä.
Lain tarkoitus oli osoittaa rikkomuksemme ja vajavaisuutemme, jotta ymmärtäisimme etsiä apua Jumalalta. Me tarvitse sydämen muutoksen.
Uusi liitto Hengen ohjausta ja sydämen sitoutumista. Jeesus tuli täyttämään lain. Hän pani pisteen vanhalle liitolle ja asetti ehtoollisessa uuden liiton. Vanhan liiton eläinuhrit menettivät merkityksensä kerralla, kun hän antoi itsensä virheettömänä uhrina jokaisen ihmisen puolesta (Hepr. 9:14). Vuodattamalla verensä Jeesus sovitti jokaisen maailmassa ikinä eläneen ihmisen Jumalan kanssa ja teki heistä ja meistä Jumalalle kelpaavia ja mieluisia.
Näin astui voimaan uusi liitto, jossa saamme lahjavanhurskauden: Jumalan ehdottoman anteeksiannon ja hyväksynnän. Jumala antaa sydämeemme oman Henkensä. Jumalan rakkauden laki vaikuttaakin meissä sisältä päin.
”Kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! —ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (j. 14).
Heli