Mooses puhuttelee kansaa, joka oli saanut nähdä Jumalan valtavia ihmeitä ja kokea Hänen huolenpitoaan. Siltikin heidän oli vaikea uskoa ja luottaa Jumalaan. Suurimmatkaan ihmeet eivät auta, jos ihminen ei halua uskoa. Jumala haluaa uudistaa liittosuhteen kansansa kanssa. Liiton sisäpuolella on tulevaisuus ja toivo, mutta sen ulkopuolella kirous ja kuolema. Samoin uuden liiton aikana pelastus ja iankaikkinen elämä löytyy vain suostumalla Jeesuksen valmistamaan pelastukseen, jolloin ihminen on päässyt osalliseksi Jumalan valmistamasta uudesta liitosta.
Heprealaiskirjeen 12. luku rohkaisee kestämään uskossa vainojenkin keskellä. Luvussa puhutaan kärsimyksestä, joka on itsessään todella laaja-alainen ja ainakin itselleni aika hankala ja vaikeaselkoinen aihe. Miksi Jumala sallii joskus mielettömältäkin tuntuvan kärsimyksen? Heprealaiskirjeessä keskitytään tällä kertaa kuitenkin kärsimykseen, jonka avulla Jumala haluaa kasvattaa omiaan. Jumala toisin sanoen sallii joidenkin kärsimysten kohdata puhtaasta rakkaudestaan luotujaan kohtaan. Joskus Jumala asettaa ihmiselle rajoja, eli ”kurittaa”, koska Hän ei ole välinpitämätön. Joskus kaukana harhailevaa ihmistä on kutsuttava takaisin Jeesuksen yhteyteen sallimalla ikäviä asioita. Näitä kärsimyksiä ei ole tarkoitettu ihmisen rankaisemiseksi vaan kasvattamiseksi. Koettelemuksista selviytyminen voi myös kasvattaa kohtaamaan niitä vaativia tehtäviä, joita Jumala meille antaa.
Luvussa kehotetaan pyrkimään pyhitykseen. Jeesuksen oma on jo pyhitetty, Jumalalle erotettu. Ihminen ei itse voi pyhittää itseään, ainoastaan Jumala voi. Miksi sitten pitäisi itse pyrkiä pyhitykseen? Ehkä tässä tarkoitetaan sitä, että jokainen kristitty on tässä ajassa vasta matkalla täydellisyyteen ja edelleen myös syntisen luontonsa alainen. Kyse on mahdollisesti syntiä vastaan taistelemisesta Jeesuksen turvissa. Jos kristitty uskoon tultuaan ajattelisi olevansa jo täydellinen, tällainen asenne voisi johtaa välinpitämättömyyteen. Kristitty ei enää valvoisi omaa tilaansa, mikä puolestaan voisi johtaa kauas Jeesuksesta ja pahimmillaan luopumukseen.
Usko on kilpajuoksu, kuten luvun alussa mainitaan. Elämässä ei pääse helpolla, lankeaminen on monesti lähellä ja tämän maailman asiatkin tuntuvat kiinnostavan Jumalaa enemmän. Jeesuksen seuraaminen ei ole aina helppoa. Jos usko olisi ainoastaan siunausten perässä juoksemista, olisi luopuminen vastoinkäymisten kohdalla helppoa. Uskon keskipisteenä on kuitenkin itse Jeesus ja lopullinen päämäärä taivaankoti. Vaikeudet on helpompi kestää, kun voi kohdata ne yhdessä Jeesuksen kanssa ja muistaa, ettei elä vaan tätä ajallista elämää, vaan iankaikkisuutta varten.
Liisa