Joos. 3, 1. Piet. 2

Joos. 3

1. Piet. 2

Edellisessä luvussa puhuttiin uudestisyntymisestä ja uudesta elämästä. Nyt puhutaan kristityn kasvusta. Pietari korostaa Raamatun merkitystä kasvussa. Sanan nauttiminen on yhtä tärkeää kuin maito vastasyntyneelle, ja siitä rakentuu kestävä perustus uskolle. Kasvun myötä opimme toimittamaan hengellisiä uhreja Jeesuksen Kristuksen tähden eli elämään uskoamme todeksi. Näistä uhreista tuli mieleen kiitos ja ylistys (Hepr 13:15), omastaan antaminen ja hyvän tekeminen (Hepr 13:16) sekä itsensä antaminen Jumalalle (Room 12:1-2). Kasvu tapahtuu aina vuorovaikutuksessa Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Siksi on tärkeä rakentua yhdessä muiden kristittyjen kanssa yhteisönä hengelliseksi rakennukseksi. Kuninkaallisen pappeuden päämäärä on myös tärkeä pitää mielessä, sillä Jumalan suurista teoista kertominen ja todistajana eläminen on myös jokaisen kristityn kutsu. Kaikki uskovat ovat Jeesuksen Kristuksen pappeja, joilla on merkittävä tehtävä palvella, rukoilla ja tuoda elämällään kunniaa Jumalalle.

Suhteet ei uskoviin ja esivaltaan ovat seuraavaksi esillä. Elämä muukalaisena on vaativaa. Kristityt erottautuvat muista arvojen, uskonsa ja myös tapojensa vuoksi. Maailman arvojen ja arvostusten muuttuminen haastaa nykyään omaa ajattelua ja vakaumusta. Miten elää viisaasti pakanoiden keskellä? Se on elämän mittainen kasvuprosessi, johon luku antaa ohjeeksi mm. pysyä erossa tämän maailman himoista ja elää moitteettomasti. Keskeiseksi nousevat toisia kunnioittava ja arvostava asenne sekä esirukous! 

Missä sitten kulkee raja, jossa olisi syytä nousta puolustamaan itselleen tärkeitä arvoja ja asioita, jos niitä jatkuvasti poljetaan maahan? Tässä luvussa siihen ei anneta lupaa, vaan kehotetaan omaantuntoon sidottuna kärsimään epäoikeudenmukaisuutta, sillä se on armoa!? Asia on varmaan jokaisen itse selvitettävä omassatunnossaan Jumalan kanssa. Paavalia on siteerattu monesti tässä esivalta-asiassa, kun hän sanoi, että  ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29). Lause on Pietarin vastaus juutalaisten neuvoston edessä, kun apostoleita kuulusteltiin Kristuksesta saarnaamisesta annetusta kiellosta huolimatta.

Juha