Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Ei ole helppoa rukoilla parantumista tilanteessa, jossa sairauteen on jo totuttu. Päänsärky on paljon helpompi rukousaihe kuin syntymästä asti ollut sokeus.
Oliko mies sokea syntiensä takia? Tämä oli iso kysymys. Edellisessä luvussa oli kyse suhtautumisesta syntiä tehneeseen naiseen, nyt on kysymys synnin ja sairauden suhteesta. Jopa opetuslapset kysyivät tätä Jeesukselta, 9:2. Ajatus oli opittu jo nuorena. Fariseukset sanoivat hyvin suoraan miehen olleen syntinen syntymästään saakka, 9:34. Jeesus sanoi, että kysymys oli väärin asetettu. Syntien tekemistä ja sairautta ei voi asettaa näin yksinkertaiseen syy- ja seuraussuhteeseen. Sokeus ei johtunut synneistä, vaan Jumalan tekojen piti tulla julki miehen elämässä.
Meidän on hyvä muistaa tämä, sillä sama kysymys on herkästi mielessä sairauden keskellä. Yleisellä tasolla voimme todeta, että syntiinlankeemus on aiheuttanut paljon ikäviä seurauksia, sairaudet liittyvät tähän. Jollain tavalla ne ovat osa yhteistä taakkaa, jota kannamme syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta emme saa tehdä tästä liian yksioikoisia päätelmiä. Jos saisimme syntiemme mukaan, niin kukaan ei olisi terve. On luonnollisesti tilanteita, joissa kärsimme vääristä elämäntavoista. Jos ihminen juo liikaa, niin terveys ja perhe-elämä kärsivät siitä jne.
Jeesus ei jäänyt keskustelemaan miehen sairauden taustoista sen enempää. Jeesus ei välittänyt siitäkään, että päivä oli sapatti. Sapatti oli juutalaisille erityinen päivä. Jeesus kohtasi miehen, joka tarvitsi apua. Jeesus sylkäisi maahan ja teki tahnaa, jota siveli miehen silmiin. Ja käski tämän peseytyä Siloan lammikossa. Ohje tuntuu erikoiselta, mutta niin Jeesus toimi siinä tilanteessa. Mies parantui. Ehkä tämä mies tarvitsi konkreettisen teon, että usko heräsi myös hänessä.
Mika