Tuom. 2, Joh. 17

Tuom. 2

Joh. 17

Johanneksen evankeliumin seitsemäntoista luku herättää lukijassa helposti kysymyksen siitä, onko Jeesuksen jäähyväisrukouksessa todisteita predestinaatio- eli ennaltamääräämisopin puolesta. Jeesus toteaa, että Isä on antanut hänelle tietyt ihmiset. Tarkoittaako tämä, että Jumala on jo ennalta päättänyt joidenkin pelastuvan ja joidenkin joutuvan kadotukseen?

Tekstiä lukiessa lienee tärkeää huomata ainakin se, että Jeesus ei koko ajan puhu koko ihmiskunnasta. Näyttäisi siltä, että alkupuolella Jeesus viittaa vain opetuslapsiin, koska myöhemmin Jeesus jatkaa: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.” (Jae 20) Lisäksi jakeessa 2 on hauska twisti: ”Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut.” Tämän lauseen perusteella näyttäisi siltä, että ne, ”jotka Jumala on uskonut Jeesuksen valtaan”, tarkoittaa samaa asiaa kuin kaikki ihmiset.

Myönnän toki rajallisuuteni lausua näin vaikeista opillisista kysymyksistä mitään varmasti järkevää. Predestinaatio-opille on omat vahvat argumenttinsa Raamatussa, sen myöntää jopa Kansanlähetyksen opettaja Leif Nummela. Mutta oli niin tai näin, on aivan selvää, että jokaiselle, joka haluaa Jumalan luo tulla, on tie täysin avoinna. Uskon, että näin on ollut jopa Juudas Iskariotin kohdalla. Kuitenkaan kun Jumala ei saanut tulla hänen sydämeensä, oli Jumalalla keinonsa kääntää tappio voitoksi.

Esteri