Tuom. 14, Juud. 1

Simson teki omien vanhempiensa silmissä huonon ratkaisu, mutta Jumalan silmissä se oli johdatusta. Suoraan yhtäläisyyttä en vetäisi Simpsonin elämästä omaan elämääni siinä, että minun huonot ratkaisut olisivat Jumalan johdatusta, mutta toisinaan tuntuu jälkeenpäin, että minun huonoista ratkaisuista huolimatta Jumala on johdattanut minua ja Jumala on muuttanut voitokseen tappioni. Ihmisenä en pysty oikeastaan määrittelemään omien ratkaisujeni tulevaisuutta tai seurauksia. Myöskään aina ratkaisuni ei miellytä lähimmäisiä, mutta en ajattele ettei lähimmäisiäni tulisi kuunnella. Simsonin ristiriitainen elämä puhuttelee minua, se on raadollisen rehellisesti kirjoitettu meille tiedoksi, hänen tarinaansa ei kaunistella. Hänen elämänsä kertoo siitä kuinka uskollinen Jumala on ja kuinka armollinen hän on meitä kohtaan. Tänäänkin saan turvautua häneen.

Juud

Juudan kirje sisältää vakavia varoituksia meille, jotka uskomme. Harhaan menemiseltä voi välttyä, kun rakentaa elämän pyhimmän uskon perusteelle. Siihen kuuluu rakkaudessa pysyminen, Pyhässä Hengessä rukoilu ja odotus. Jumalan rakkaus ei revi ihmisten välisiä ihmissuhteita, se ei alenna meidän yhteyttämme välineelliseksi toisten hyväksikäyttämiseksi eikä muuta päälaelleen Jumalan armoa ja yhteyttä. Ehtoollisen yhteyteen liittyi alkuseurakunnassa yhteinen ruokailu, jossa kukin toi yhteiseen pöytään ”nyyttäriperiaatteella” syömistä. Muutenkin yhteisellä aterioimisella  oli merkitys yhteishengen luomisella, ne kuvasivat keskinäistä yhteyttä ja rakkautta toisiin seurakunnassa ja niissä vietettiin myös ehtoollista. Yhteinen ateria oli kuitenkin muuttunut mässäilyksi johtajien toimesta, myös käsitys armosta oli muuttunut päälaelleen. Paljon muutakin räikeää epäkohtaa ja harhaan menoa ilmeni seurakunnassa, jonne Juuda lähetti kirjeensä. Luultavasti kirjettä luettiin ääneen eri seurakunnissa ja se jäi elämään muistuksena rakkauden ja pyhimmän uskon menettämisen vaarasta. Seurakunta yhteisössä on mahdollisuus tulla sidotuksi toisiin rakkauden sitein, hyvällä ja toisia tukevalla tavalla. Se vaatii armon, laupeuden ja rauhan jatkuvaa lisääntymistä keskellämme, sitä ei koskaan voi olla liikaa. Toisiamme säälien, armahtaen ja tukien eri tavoin voimme turvautua yhdessä Jumalaan, jolla on voima varjella meidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa meidät tahrattomina kirkkautensa eteen.

Tuom. 14

Juud. 1

Mika M