Tässä psalmissa suuri sotapäällikkö Daavid sanoo pelkäävänsä niin paljon, että hän haluaisi muuttua puluksi voidakseen lentää turvaan. Vakavasti puhuen tämä kertoo minulle Daavidin nöyryydestä. Hän ei esittänyt mitään. Daavidilla oli puutteensa, mutta mitä tulee vaatimattomuuteen, siinä hän oli todella esikuvallinen.
Kokonaisuutena teksti noudattaa aikaisemmista psalmeista tuttua kaavaa. Aluksi valitetaan omaa tilannetta ja sitten vakuutetaan, että turvataan Jumalaan kaikesta huolimatta. Psalmista löytyy myös lupauksia, esimerkiksi tämä:
”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.”
Psalmeista muistetaan usein vain niiden loppu. Viimeisistä jakeista tehdään huoneentauluja ja mannalappuja. Alkupuolen synkät tunnelmat sen sijaan usein unohdetaan. Näin menetetään tekstiin piilotettu vuorovaikutteisuus. Lopun valoisat säkeet ovat vastausta alun masentaville tunnelmille, Jumalan puhetta ahdistuneelle sielulle. Minulle tämä kertoo siitä, että Jumalan puhetta on vaikea kuulla, ellei suostu katsomaan itseään ja omaa tilannettaan rehellisesti ja mitään peittelemättä.
Johannes Kastaja on vaikuttanut vahvasti ainakin omaan mielikuvaani siitä, miltä profeetta näyttää. Oikeastihan profeetat Vanhassa Testamentissa olivat useimmiten aivan tavallisia ihmisiä, jotka Jumala oli kutsunut hommiinsa. Uskoisin, että Johanneksen ulkonäköä ja elintapoja kuvataan niin tarkasti juuri siksi, että ne olivat niin merkillisiä ja poikkeavia. Jos haluaa löytää hänelle paremman vertaisryhmän, niin ehkä keskiajan kerjäläismunkit olivat sellainen porukka. Hekin olivat ihmisiä, jotka valitsivat hyvin radikaalin elämäntyylin ja noudattivat sitä pikkutarkasti. Heitä pidettiin arvossa tinkimättömyytensä vuoksi. He toimivat siis muille esikuvina. Samalla he tulivat nostaneeksi riman aika korkealle. Tietenkään he eivät ajatelleet, että kaikkien tulisi elää kuten he, mutta siitä tuli kuitenkin ideaali.
Mikä Johannes Kastajan viesti sitten oli? Pikaisesti vilkaisten siitä on helppo löytää yhtymäkohtia Jeesuksen opetukseen. Hänkin julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja kehotti kääntymykseen. Hänkin vastusti uskonnollista eliittiä. Mutta siihen yhtäläisyydet taitavat sitten loppua. Hänen sanomansa vaikutti aika tylyltä. Tehkää parannus tai kuolette! Jäin miettimään sitä, millä tavalla tämä oli valmistanut tietä Jeesukselle. Mikäli oikein ymmärsin, niin Johannes saarnasi aika monta vuotta. Voisin kuvitella, että ankara parannussaarna oli vaikuttanut ihmisten käsityksiin Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Heidät oli kastettu parannukseen, mutta miten uusi elämä mahtoi käytännössä sujua? Tuskin kovin hyvin. Voin hyvin ymmärtää, miksi Jeesuksen sanoma upposi tällaiseen maaperään. Voisi ehkä sanoa, että Johanneksella oli tarkka ymmärrys ongelmasta, eli ihmisten syntisyydestä, mutta vain kalpea aavistus sen ratkaisusta.
Marko