Liitonarkun voi sanoa olevan Vt:n puolella israelilaisten uskon kannalta hyvin keskeinen. Liitonarkkua tai temppeliä ei ole enää Ilmestyskirjan mukaan taivaassa, joten niillä on meidän näkökulmasta katsottuna esikuvallinen asema. Liitonarkkua ei kannata yrittää etsiä enää tänään, vaikka Indiana Jones elokuvissaan niin tekeekin.
Heprealaiskirjeen luku yhdeksän on otsikoitu sanoilla vanhan liiton uhripalvelus. Luvussa kuvataan melko tarkasti liitonarkkua ja sitä miten ylipappi sen päällä sovitti kerran vuodessa kansan syntejä. Jeesus sai aikaan sen, mihin arkku ja ilmestysmaja (myöhemmin temppeli) uhreineen eivät pystyneet. Me voimme Jeesuksen nimessä ja hänen verensä tähden tulla Isän luokse ja kokea hänen rakkauttaan meitä kohtaan.
Vaikka arkku on meidän näkökulmasta esikuvallinen, niin sitä ympäröi erityinen voima ja Jumalan pyhyys. Filistealaiset saivat arkun sotasaaliiksi, mutta heidän oli käytännössä pakko palauttaa arkku israelilaisille. Jeesuksessa Jumalan voima oli läsnä, mutta kaikki eivät sitä tunnistaneet. Sama voima vaikuttaa meissä, mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme, 2 Kor 4:7.
Tässä luvussa on kolme vertausta, jotka liittyvät Jeesuksen paluuseen. Kolmas ei oikeastaan ole vertaus, sillä siinä Jeesus kertoo kielikuvilla viimeisestä tuomiosta. Viimeinen tuomio antaa näköalan oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.
Ymmärrän Jeesuksen painottavan kaikissa näissä vertauksissa uskollisuutta hänen seuraamisessaan. Pelastus tapahtuu armosta, uskosta, Jeesuksen tähden. Emme voi ansaita pelastusta, mutta Jeesuksen tuntemisen tulisi vaikuttaa elämäämme. Avainasia ei ole se, miten paljon olen saanut. Tärkeintä on toimia sillä, mitä olen saanut. Jos jään vertailemaan itseäni ja lahjojani toisiin, niin olen unohtanut keskeisen näköalan. Jokainen toimii sillä, mitä on saanut. Jumalan valtakunnassa pieneltä näyttävät teot voivat olla suuria.
Mika