Päivän Vanhan testamentin kohta kertoo meille, miten Israelin kansa joutui katumuksen ja pelon valtaan Herran osoittaessa, että maanpäällisen kuninkaan toivominen oli rikkomus Häntä vastaan. Jäin tänään miettimään sitä, miten hassua oikeastaan on, että vaikka kuninkaan toivominen ei selvästi ollut Jumalan mielen mukaista, ei Jumala kuitenkaan vaatinut kuninkaasta luopumista enää sen jälkeen, kun kuningas oli noussut valtaan. Samuel lohdutti Israelia sanomalla: ”Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne.” (Jae 20) Voisiko tämä osoittaa jälleen kerran sen, että vaikka inhimillinen elämä on rosoista ja vie joskus ihan väärään paikkaan, on Jumalalla kuitenkin aina mahdollisuutensa viedä meidät eteenpäin? Voisiko tämä kertoa jälleen kerran siitä, miten Jumala katsoo eteenpäin eikä taaksepäin? Tokikaan tämä ei tarkoita sitä, etteikö meidän joskus kannattaisi ja pitäisikin tehdä voimakkaita korjausliikkeitä. Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, voimme ilmeisen luottavaisin mielin ajatella, että armo kannattelee myös siitä eteenpäin.
Apostolien tekojen neljännessä luvussa on kuuluisa toteamus: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Jakeet 19-20) Tämän lausahduksen takana oleva yhteiskunnallinen asetelma on koko ajan ajankohtaisempi myös meidän aikanamme. Sanan- ja uskonnonvapaudesta käydään kovaa kamppailua, eikä se koske ainostaan kristittyjä, vaan myös monia muita ihmisryhmiä ja ajattelutapoja. Kiinnitinkin tänään huomiota siihen, mitä apostolit ja varhaisen seurakunnan jäsenet tekivät joutuessaan tällaiseen vaikeaan tilanteeseen: he rukoilivat. He rukoilivat hyvin kauniisti sanomalla: ”Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.” (Jakeet 29-30) Tätä saamme rukoilla tänäänkin, paitsi oman mielenrauhamme kannalta, myös siksi, että sanoma Jeesuksesta voisi todella saavuttaa uusia sydämiä ja muuttaa maailmaa.
Esteri