”Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.” Kuinka hieno onkaan tämä lausahdus, joka löytyy päivän Vanhan testamentin kohdasta! Mielestäni tämä summaa kristinuskosta ja kristinuskon Jumalasta jotakin hyvin keskeistä. Muissa uskonnoissa voikin ehkä tehdä niin, että jumalilta ostaa suosiota ja hyväksyntää erilaisilla rituaaleilla, kuten uhreilla, rukouksilla ja almuilla, mutta kristinuskossa tämä ei ole mahdollista silloin kun kristinusko tulkitaan oikein. Kristinuskon Jumala haluaa ihmisten kääntyvän Hänen puoleensa ja tottelevan Häntä siksi, että he kaipaavat ja rakastavat Häntä. Ei siksi, että ihminen voisi rastittaa yhden asian pois to-do-listaltaan. Mitä tämä voisi tarkoittaa nyky-Suomessa? Meillä muodollisuus on vähentynyt melko paljon, mutta tietenkään se ei koskaan katoa kokonaan. Voisiko tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei ole mitään väliä sillä, kuinka säntillisesti mies riisuu lakkinsa kirkossa, miten paljon karismaattinen kristitty kohottaa käsiään sunnuntaikokouksessa tai miten suomalainen maksaa kirkollisveroja, jos samaan aikaan sydämessä on räikeä kapina Jumalaa vastaan? Meidän Jumalamme on niin voimallinen, ettei Häntä voi huijata. Hän näkee kaiken ja Hänen edessään nimenomaan se, mitä on sydämessämme, on ratkaisevan tärkeää.
Päivän Uuden testamentin kohdassa Stefanos pitää puheen, jonka johdosta hänet kivitetään. Tapahtumien myötä Stefanoksesta tulee ensimmäinen marttyyri, ja muistammekin Stefanosta ja kaikkia muita marttyyrejä aina tapaninpäivänä. Tulin pohtineeksi päivän kohdan äärellä sitä, mitä monen monta kertaa muulloinkin Apostolien tekojen puheiden äärellä: Vanhan testamentin tuntemus on kristitylle aivan äärimmäisen tärkeää. Vanha testamentti kattaa suurimman osan Raamatusta ja pelastushistoriasta, ja oikestaan voisi ajatella, että Uusi testementti onkin jossain määrin Vanhan testamentin kommentaari. Mitä voisimme tehdä, että tuntisimme Vanhan testamentin paremmin? Olen itse pohtinut, että koska Vanha testamentti on sekä historiallisesti, kielellisesti että opillisesti hyvin vaikeaa luettavaa, on välttämätöntä, ettemme jätä sen tutkimista yksittäisten ihmisten projektiksi. Tarvitsemme raamattuopetuksia ja raamattupiirejä, jotka käsittelevät nimenomaan Vanhan testamentin teemoja ja kirjoja. Tarvitsemme selkokielistä hengellistä opetuskirjallisuutta, jossa osataan ilmaista asioita riittävän tiiviisti niidenkin kannalta, jotka eivät miellä itseään lukutoukiksi. Mitäs sanotte? Haluasimmeko tätä lisää?
Esteri