Jeesus puhui tämän luvun tapahtumista Matt.12:3-4. Daavid ja hänen palvelijansa syövät nälkäänsä pyhää leipää, jota ei olisi ollut lain mukaan lupa syödä (kts. 3.Moos.24:9). Kuitenkin he olivat syyttömiä. Onpas erikoista. Jeesus lataa tuossa Matteuksen luvussa fariseuksille liudan muitankin asioita, joissa rikotaan lakia ja ollaan silti syyttömiä.
Jeesus perustelee tätä näin:
”Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Matt.12:6-8)
Ymmärtääkseni Jeesuksella on tässä kaksi pointtia:
1. Lain ydin ei ole niiden pilkun tarkassa pinnallisessa noudattamisessa, vaan jossain syvemmällä. Esim. ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mark. 2:27)
2. Jeesuksella on valta määrittää, mikä tämä lakien syvempi tarkoitus on. Hänhän on itse lainsäätäjä.
Antiokian seurakunta oli rukoileva seurakunta ja uskon, että tästä seurasi tiettyjä asiota. Seurakunnassa oli selkeitä kutsumuksia ja paveluvirkoja, jotka oli tunnistettu ja tunnustettu. Tässä mainitaan profeetat ja opettajat. Myöhemmin Barnabasta ja ja Paavalia kutsutaan apostoleiksi (Ap. t. 14:14).
Haaveilen siitä, että seurakunnassa ihmisten erilaiset kutsumukset voisivat selkeytyä ja nousta esille yhä kirkkaammin. Ja sitten kutsumusten moninaisuus tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Minulla on tuntuma, että meillä olisi paljon opittavaa ja ammennettavaa esimerkiksi näistä viidestä palveluvirasta, joita tässäkin kohdassa mainittiin ja jotka Jeesus on seurakunnalle antanut:
”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)
Olemme ehkä nähneet tai kuulleet, miten joku on nimittänyt itsensä tai on nimitetty profeetaksi tai apostoliksi. Sitten he ovat käyttäneet asemaansa väärin ja vääristäneet koko tehtävän palveluluonteen. Jostain syystä itsekin vierastan sitä, jos jotakuta tituleerataan apostoliksi tai profeetaksi (erikoista, että evankelistan, opettajan ja paimenen tittelit ovat ensituntumalta ihan ok). Tämä ei saisi estää meitä etsimästä, mitä nämä lahjat todella tarkoittavat Jumalan suunnitelmissa, miltä ne näyttävät tämän päivän seurakunnassa ja miten niissä eletään terveellä ja tasapainoisella tavalla. Vaikka lahjojen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, tittelit eivät ole oleellisia. Oleellista on se vaikutus, jonka Jeesus on näiden kutsumusten ja lahjojen kautta seurakuntaan tarkoittanut. Tämä vaikutus voi tapahtua, vaikka henkilö ei itsekään osaisi nimetä kutsumustaan tai lahjaansa.
Rukoilevassa seurakunnassa kanavat ovat auki Jumalan suuntaan. Pyhä Henki johdattaa konkreettisissa tehtävissä. Barnabas ja Saul kutsuttiin ja lähetettiin lähetysmatkalle. Pyhän Hengen lähettäminä ja seurakunnan rukousten saattelemina he lähtivät matkaan. Seurakunta oli mukana lähetystehtävässä rukousten kautta. Olen valtavan iloinen siitä, että KohtaamisPaikka on yhteisö, jolla on vahva lähetysnäky ja olemme saaneet lähettää ihmisiä lähetyskentille. Pidetään tämä näky kirkkaana!
Topi