Oikeudenkäynnissä tavoitteena ymmärtääkseni on, että totuus saataisiin selville ja sen perusteella voitaisiin antaa oikea tuomio. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä niin ei taida valitettavasti aina olla. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin oikeudessa asianosaisten ei tarvitse puhua totta, vaan he saavat puhua omassa asiassaan periaatteessa lähes mitä vain. Todistajaa taas sitoo vala, jonka mukaan hänen on puhuttava totta. Jos osoittautuu, että hän ei ole puhunut totta, hän syyllistyy väärään valaan ja joutuu itse syytettyjen penkille. Joskus kysyin tutulta juristilta, miten tämä voi näin olla. Hän sanoi, että tässä ikään kuin tunnustetaan tosiasiat siitä, millainen ihminen on. Jos oikein tulkitsen, ihminen ei siis kovin mielellään puhu totuudenmukaisesti itsestään tai hän ainakin venyttää totuutta omaksi hyväkseen jättämällä kertomatta koko totuutta.
Paavali kehottaa meitä luopumaan valheesta ja puhumaan totta (Ef. 4:25). Hän toteaa, että tämä edellyttää mielenmuutosta (Ef. 4:20-24). Vain Jumalan sana ja Pyhä Henki meissä voi saada aikaan sen, että meidän mielemme muuttuu, luovumme valheesta ja siirrymme totuuteen. Paavalia kannattanee uskoa, koska häntä voidaan oman elämänkokemuksensa perusteella pitää pätevänä kokemusasiantuntijana.
Pekka