Enpä ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että Jeesus oli huolissaan omasta turvallisuudestaan (Mark. 3:9). Vaikka hänellä oli opetuslapsensa, heitä ei kuitenkaan voine pitää turvamiehinä, jotka olisivat turvanneet hänen koskemattomuutensa. Ihmismassat olivat liikkeellä ja hän oli huomion keskipisteenä. Ei ole siis ihme, jos välillä tilanne saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Toisaalta kotikaupungissaan Nasaretissa Jeesus kulki raivostuneen väkijoukon halki, kun hänet oli viety jyrkänteen reunalle ja häntä oltiin syöksemässä sieltä alas (Luuk. 4:28-30).
Ymmärrän nämä kaksi tilannetta niin, että on hyvä käyttää järkeä, mutta on hyvä myös luottaa siihen, että meistä pidetään huolta. Olen itse turvallisuushakuinen ihminen ja pohdin riskejä ja niihin varautumista välillä ehkä liikaakin. Jos kuitenkin kaikki tämä riskien kartoitus ja varautuminen alkaisivat rajoittaa elämää liiallisesti, silloin tästä ominaisuudesta olisi selkeästi haittaa. Ehkä sen takia jo nuorena kristittynä koin Jumalan puhuvan minulle tästä asiasta, kun koin Jeesuksen sanat vuorisaarnassa vahvasti (Matt. 6:33, KR38): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Elämä on Jumalan lahja. Emme voi elämää loppuun asti hallita. Siksi on hyvä turvautua Elämän antajaan.
Pekka