Daavid rakasti Absalomia, vaikka tämä oli noussut kapinaan häntä vastaan ja yritti suistaa hänet vallasta. Kun lopullisen taistelun aika tuli, hän antoi käskyn suojella Absalomia. Tätä käskyä ei toteltu ja Joab, joka oli Daavidin sotapäällikkö, surmasi lopulta puolustuskyvyttömän Absalomin. Tavallaan näen Daavidin ja Joabin edustavan ääripäitä. Joab edusti kylmää käytännöllisyyttä. Hän tappoi Absalomin, koska se oli ”järkevää”. Daavid taas yritti loppuun asti suojella poikaansa. Samalla tavalla kuin hän oli aikaisemmin kieltäytynyt surmaamasta Saulia.
Kumpi mies edusti paremmin sitä, mitä Jumala asioista ajatteli? Sitä ei tässä suoraan sanota, mutta minusta on selvää, miksi Daavid oli Jumalan valitsema kuningas.
Tässä luvussa puhutaan valvomisesta. Suoraan ei sanota, mitä se tarkoittaa, mutta aika paljon voi päätellä siitä, minkälaisten asioiden keskellä valvomista tulisi harjoittaa. Jeesus puhuu sodista, vainoista ja vääristä profeetoista. Kun tätä lukee tarkemmin, niin valvomisen voisi ehkä korvata sanoilla kestävyys ja uskollisuus.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus kuvaa lopun aikoja sanomalla, että vaikeuksien vuoksi useimpien rakkaus kylmenee. Tämä antaa mielenkiintoisen näkökulman valvomiseen. Unessa oleva ihminen on näin ajateltuna välinpitämätön sivustakatsoja. Toisten ihmisten hätä tai tarpeet eivät jaksa kiinnostaa. Tietysti myös suhde Jumalaan voi muuttua valjuksi. Itse ajattelen, että yksi tärkeä osa valvomista on pitää kiinni seurakuntayhteydestä. Yhdessä voimme muistuttaa toisillemme, mistä tässä kaikessa olikaan kyse. Jeesus lupaa, että jos tulee vaikeita hetkiä, Pyhä Henki auttaa. Etukäteen ei tarvitse huolehtia.
Marko