Edellinen kapina oli tuskin loppunut, kun alkoi seuraava. Jälleen kerran jakolinja kulki Juudan ja Israelin välissä. Syy riitaan vaikuttaa minusta mitättömältä, jopa pikkumaiselta. Kyse oli nimittäin siitä, kuka sai saattaa Daavidin takaisin Jerusalemiin. Juudan heimot olivat sen tehneet, vaikka olivat kuulleet, että israelilaisetkin suunnittelivat sitä. En pysty sanomaan, mistä tässä oikeastaan on kyse. Joka tapauksessa syntyy vaikutelma, että Daavid on ennen kaikkea Juudan kuningas.
Kapinajohtaja Sebaa kutsutaan kelvottomaksi mieheksi. Minusta samaa voisi sanoa myös Joabista. Joab oli varsin kykenevä sotapäällikkö, mutta taipuvainen kostonhimoon. Tässä luvussa hän murhaa Amasjan, oman serkkunsa. Syy oli varmaankin se, että Daavid oli pari lukua aikaisemmin tehnyt hänestä joukkojensa ylipäällikön Joabin sijaan. Seba oli kenties kelvoton, mutta ainakin hän oli avoimesti sitä mitä oli. Joab vehkeili Daavidin selän takana.
Kaikkinensa tämä luku kuvaa aika surullisesti sitä, kuinka väkivallasta seuraa lisää väkivaltaa. Tämä kertoo myös siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset lakkaavat luottamasta toisiinsa ja kukin ajaa vain omaa etuaan.
Jeesus ei juuri puhunut Pilatuksen kanssa. Markuksen evankeliumissa hän sanoo vain yhden lauseen. Johannes kertoo parista muustakin. Varsinaisiin syytöksiin Jeesus ei vastannut mitään. Mielenkiintoista kyllä, meille ei edes kerrota, mistä kaikesta Jeesusta syytettiin. Sillä ei selvästikään ollut merkitystä. Ilmeisesti Jeesusta kumminkin syytettiin jonkinlaisesta kapinasta, koska Pilatus kysyi, onko Hän kuningas.
”Sinä sen sanoit”, vastasi Jeesus. Nuorempana jäin tästä vastauksesta vähän ymmälle. Oliko tuo vastaus kyllä vai ei, vai totesiko Jeesus vain mitä Pilatus oli juuri sanonut? Taisin olla vähän turhan kirjaimellinen silloin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus lisää vielä, että Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta ja että Hän on tullut todistamaan totuuden puolesta. Mitä Jeesus siis tarkalleen ottaen tarkoitti? Tulkitsen sen niin, että Jeesusta ei kiinnostanut muiden hallitseminen. Kyllä hän tietenkin oli kuningas, mutta Hänen kuninkuutensa oli niin toisenlaista, että tuon sanan käyttö saattoi johtaa kuulijan harhaan. Hänen valtansa perustui totuuteen, ei pakkoon. Kun ihminen kohtaa Jeesuksessa totuuden, hän alkaa kuunnella ja seurata Häntä. ”Totuus tekee vapaaksi”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Jeesuksen sanomassa on niin suuri muutosvoima. Tai, kuten Pietari sanoi, Jeesuksella on ikuisen elämän sanat. Pilatus sai kutsua Häntä paremman puutteessa kuninkaaksi, mutta oikeasti Jeesus oli hänelle pelkkä häiriötekijä. Jos Pilatus olisi ollut valmis kohtaamaan totuuden, niin kaikki olisi muuttunut.
Tässä on paljon ihmettelemistä ja minusta tuntuu, että nyt ollaan aika syvällisten asioiden äärellä. Pyydän rohkeutta nähdä itseni ja Jeesuksen oikein, totuudellisesti.
Marko