1. Kun. 9, Room. 12

1. Kun. 9

Room. 12

Armo kasvattaa  

Kun Jeesus saa olla Herra, niin se  tarkoittaa ihmisenä ja Jumalan lapsena kasvamisen  prosessia, joka vaan jatkuu. Paavali  opettaa monenlaisista tärkeistä kasvun aineksista, jotka mahdollistavat muutosta ja mahdollisuutta uuteen elämään yksilönä ja seurakuntana. 

Ensimmäiseksi hän kehottaa antamaan koko elämän (ruumis, sielu ja henki?) Jumalalle uhriksi. Tämä on mahdollista varmaan siinä määrin, mitä on itse oppinut tuntemaan itseään, armoa ja Jumalan laupeutta. Kun oppii elämää armon varassa ja Jumalaa lähellä, niin voin oppia myös rakastamaan ja palvelemaan Häntä, joka on minua rakastanut. Jos on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon! (Luuk.7:47).  Ansaitsematon rakkaus on siis jotain sellaista Jumalan suurta suosiollisuutta, joka saa aikaan vastaanottajassaan iloa ja kiitosmieltä evankeliumista ja Isän huolenpidosta. Armo on muutosvoima, joka kasvattaa myös lähimmäisen rakastamiseen ja palvelemiseen.

Paavali korostaa kasvussa myös sitä, että ennemmin pitää ottaa mallia Raamatusta (Jumalan tahdosta) kuin tämän mukautua maailman menon mukaan. Tarkoittanee siis aktiivisuutta ja valvomista, jonka synonyymiksi Marko tämän päivän kommentissa ehdotti kestäväisyyttä ja uskollisuutta. Toisaalta löytyi myös hyvä kiteytys: Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” ( Tit.2:11-13).

Mielenkiintoinen näkökulma oli tämä kehotus olla ajattelematta itsestä liikaa ja pitämään ajatukset kohtuuden rajoissa, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on antanut. Sopiiko tämä meihinkin? Meitä suomalaisiahan on pidetty pikemminkin huonolla itsetunnolla varustettuina, joiden tahtoa ja intoa ei tulisi enää lisää sammutella. ?

Tuli mieleen tosin Sebedeuksen poikien äiti, joka kyseli pojilleen hyviä paikkoja Valtakunnassa. Uskosta ei tulisi kerskailla eikä omista lahjoista ylpistyä vaan olisi oltava olla nöyrä ja palvella toisia rakkaudessa. Paavali toteutti omaa kehotustaan elämänsä esimerkillään.”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1. Kor. 15:10).

Lainaan tähän loppuun vielä kuulemaani ajatusta: “Jos olet liian suuri tekemään pieniä asioita, olet liian pieni tekemään suuria asioita!”

Juha