Tässä luvussa on erikoinen kertomus Jumalan miehestä, joka oli lähetetty tuomaan viestiä valtion päämiehelle. Paluumatkan alkaessa paikallinen vanha profeetta huijasi ja houkutteli Jumalan miehen toimimaan toisin kuin Jumalan miehen olisi saamansa ohjeiden mukaan pitänyt toimia. Outo tarina. Millaisin motiivein vanha profeetta päätyi valehtelemaan vieraalle, Juudasta tulleelle Jumalan miehelle.
Tästä on opittavana periaate, ettei Jumalan Sanaa vastaan olevat ns. profetiat ole vastaanottamisen arvoisia.
Roomalaiskirjeen viimeinen luku sisältää Paavalin terveisiä monille ihmisille. Samalla hän kiittelee heitä. Terveisien saaminen on lohduttavaa ja kannustavaa. Se on viesti, että joku ajattelee ja tukee, ehkä rukoileekin puolestamme.
Nyt minut pysäytti Priska ja Akvila, joille Paavali lähetti terveisiä ja joita Paavali kiitteli rohkeudesta, he olivat ilmeisesti olleet kuoleman vaarassa Paavalin takia. Samalla Paavali lähetti terveisiä heidän kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.
Mitä meidän kodeissa voisi tehdä? Millä tavalla minun ja sinun koti voisi olla seurakunnan kokoontumispaikka? Alkuun minua nolotti kutsua kohtaamisryhmää meille, kun meillä ei ole hulppeaa omakotitaloa vähintään kahdessa kerroksessa tai kylpyhuonetta kummempia ylellisyyksiä. Kun ensimmäisen kerran naisten kohtaamisryhmä sitten kokoontui meillä, mies sanoi, että meillä tuntui Jumalan läsnäolo. Tavallinen lähiön kerrostaloasuntokin siis toimii kotina, johon seurakunta voi kokoontua. Joissain maissa on tilanne, että ainoastaan kodeissa pystyy kokoontumaan, hiljaa ja varoen sielläkin. Ehkä Priska ja Akvilakin ottivat turvallisuusriskin. Meillä on vielä mahdollisuus antaa kotejamme käyttöön. Kotikokoontumisissa ehkä yhteyden rakentuminen on kaikkein helpointa. Testaamisiin.
Pirkko