1. Kun. 18, 1. Kor. 5

1. Kun. 18

Profeetta Eliaa oli pidetty syyllisenä kuivuuteen kai vain siksi, että oli sen ennustanut. Sen myötä muutkin Herran profeetat olivat hengenvaarassa. Tällaiseen ajattelutapaan voi siis ihminen, kuningaskin, retkahtaa. Mistä kristittyjä syytetään joukkona, kun vainot ovat todellisia niin monissa maailman kolkissa. Millä vaino perustellaan? Järkeviä perusteluja ei kai ole lopulta olemassakaan, ainoastaan hengellisestä ilmiöstä lienee kyse. En pyöritä asiaa enempää, kun en lyhyesti tai laajastikaan taida osata.

1. Kor. 5

Tämän luvun sisällössä on sellaista, mitä on ehkä käytetty vuosisatojen aikana monia uskovia vastaan ja rikottu seurakuntaa sisältäpäin. On määritelty kelpaavuutta seurakuntaan ehkä kovin tiukasti ja pidetty seurakuntalaisia tiukan kontrollin alla. Lausetta ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” on käytetty ehkä ruoskan lailla. Kun tällaista ajattelenkin, alkaa olla vaikea hengittää.

Korintin seurakuntaan tunki se, missä korinttilaiset olivat ennen oppineet elämään. Ehkä Paavalin oli oltava kovin tiukka heidän kanssaan. Hänhän oli tullut Korintissa asuessaan tietämään kaupungin jumalattomat elämäntavat.  Jakeessa 11 Paavali kieltää jopa syömästä (ateriayhteys) monin tavoin syntisten kanssa. Jos Paavalin ohjetta oikein tiukasti noudatettaisiin, jokainen tai ainakin kovin moni söisi yksin. Nimittäin ahneuskin mainitaan Paavalin listassa. Ahneuden ja materian palvonnan keskellähän me elämme, emmekä ole näistä vapaita uskovinakaan. Jo kymmenykset ovat monille liian paljon annettavaksi. Ahneutta korjaa antaminen. Tässä on kasvun paikkaa meille monille.

Ja nyt olemme kovan kysymyksen äärellä: jos Jeesuksen täytetty työ riittää Jumalalle kelpaavuuteen eikä millään teoilla tai tekemättä jättämiselläkään pysty tuottamaan pelastusta, mihin tarkoitukseen Paavali puuttui korinttilaisten käyttäytymiseen? Kotisohvafilosofinen selitys voisi olla se, että ihmisen käyttäytyminen Jumalan ohjeita vastaan vaikuttaa ihmiseen hengellisen kasvun kannalta haitallisesti. Haitta sotkisi ihmissuhteita, seurakunnan perustehtävää ja ihmisen ajattelun ja kiinnostuksen fokusta. Jeesuksen tulisi olla keskiössä. Miten sinä vastaisit tai selittäisit tuota kappaleen alun kysymystä? Juha nosti viime viikolla jakeen Rm. 14:17 ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa”. Tämä toi minulle ajatuksen, että Jumalan pyhyys (vähän vaikea käsite) oikaisee käyttäytymistä juuri Jumalan pyhyyden tähden. Seurakunta on Jumalan keksintö. Ihmisen on luonut ja pelastanut pyhä Jumala.  

Pirkko