Tässä luvussa Elia saa tiedon seuraajastaan Elisasta. Elisa hyväksyi jostain syystä melko suoraan saamansa kutsun, ehkä Herra oli häntä valmistanut. Hän oli kyntämässä härkäparilla ja kutsun saatuaan jätti työnsä siihen paikkaan, hyvästeli perheensä ja teurasti härät. Ne olivat ruokana työkavereille, ”väelle”.
Kun Jumala kutsuu ja ihminen kutsuun vastaa, voi tulla nopeitakin elämänmuutoksia. Elisalla oli nykyajan muotisanalla ilmaistuna resilienssiä, muutoskyvykkyyttä. Tulee meille sitten nopeita tai hitaita muutoksia, olemme niihin ja niissä varustettuja.
Eripura seurakunnassa aina oikeusistuimiin asti vietynä on Paavalin yhtenä aiheena tässä luvussa. Mieluummin pitäisi kärsiä vaikka vääryyttä veljeltä kuin haastaa häntä maallisen oikeuden eteen. Tulkitsen, että tällä asenteella korostuu luottamus Jumalan huolenpitoon. Jos minua huijataan, se on huijaajan synti, Jumala pitää huolen minusta ja käsittelee asian huijaajan kanssa. Onhan vääryyden kohteeksi joutuminen toki aina tunteita nostattava tilanne. Turhaan ei ole rikosuhripäivystyksen palvelua.
Jae 9 on käyttämässäni käännöksessä kovin kova. Tarkistin jaetta Amplified Biblesta, selittävämmästä Raamatun käännöksestä. Jae alkaa: ”Do you not know that the unrighteous and the wrongdoers…” Vanha sanakirjani kääntää unrighteous -sanan jumalaton, syntinen, väärämielinen, väärä, epäoikeudenmukainen. Käyttämässäni käännöksessä ei vaikuttaisi tuota unrighteous -sanaa olevan sijoitettu lainkaan jakeeseen. Tulkitsen niin, että päivän selvää on, ettei vailla Jeesuksen kautta saatua jumalisuutta ole kenellekään jakoa Jumalan valtakunnan perintöön. Herra armahda meitä syntisiä, on nyt vain todettava. Joku ehkä korjaa armon anomistani ja sanoo, että meidät on jo armahdettu. Synnit on jo käsitelty Golgatalla. Tosiaan näin, aamen.
Pirkko