Hengen ja lihan välinen taistelu on yksi itselleni läheisimmistä teemoista Uudessa testamentissa. Sitä itse asiassa käsitellään aika monissa kohdissa. Paavalin kiteytys asiasta tässä Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa on hyvin keskeinen ja tärkeä.
Ensinnäkin kannattaa huomata, että Paavali kirjoittaa tässä te- ja me-muodossa. Kyseessä ei siis ole yksilön taistelu vaan uskovien yhteisön taistelu, ettemme jää vanhan luontomme valtaan, vaan annamme Hengen johdattaa. Tämä ei kuitenkaan kovin helposti toteudu, koska olemme länsimaisen ja hyvin yksilökeskeisen kulttuurin kasvatteja. Ainakin itsessäni tunnistan sen, että on helpompi ajatella tätä omana taistelunani. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos olen rehellinen.
Toiseksi ainakin itse luen tästä, että joutilaisuus ja itseensä keskittyminen on pahasta. Silloin itsekäs luonto pääsee valloilleen. Sen sijaan Paavali kehottaa rakastamaan ja palvelemaan toisianne. Tämäkään ei ole kovin helppo rasti, koska ihmisyhteisöissä tuntuu monesti olevan helpompaa olla eri mieltä kuin samaa mieltä.
Hengen johdatus on aivan olennainen asia. Ilman sitä meillä ei ole mahdollisuutta voittaa itsekästä luontoamme. Pyhä Henki voi meitä muuttaa niin, etteivät lihan aikaansaannokset saa meidän elämäämme hallita, vaan Henki saa tuottaa hyvää hedelmäänsä.
Pekka