Sukuluettelot jatkuvat, mutta nyt siirrytään Jerusalemin asukkaisiin. Jos nyt oikein ymmärsin, niin tässä puhutaan pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä ajasta. Tekstistä käy ilmi, että temppelin ylläpitoon tarvittiin kokonainen kaupunki, koska siellä oli niin paljon erilaisia tehtäviä ja ammattiryhmiä. Koko valtavan systeemin tarkoitus oli ylläpitää jatkuvaa rukousta. Uudessa testamentissa seurakuntaa kutsutaan eläväksi temppeliksi. Minulle tämä kertoo siitä, että meidänkin tehtäviimme kuuluisi panostaa rukoukseen.
Hauskana yksityiskohtana tässä luvussa on Gibeonin perustajan Jeielin sukuluettelo. Se oli nimittäin samanlaisena jo eilisessä luvussa. En tiedä, mikä hänessä oli niin merkittävää, mutta selvästikin meidän tulisi muistaa hänet.
Luukkaan jouluevankeliumi on tietysti meille hyvin tuttu. Ongelmana on, että se usein esitetään lasten kuvaelmana ja silloin luonnollisesti kertomuksesta tulee usein kiiltokuvamainen. Itselleni Jeesuksen syntymä muistuttaa hänen kuolemastaan. Hyvin harva Jeesuksen kuoleman nähdessään tajusi, että nyt oli kyse Jumalan Pojasta. Jopa opetuslapsille sen merkitys avautui vasta ylösnousemuksen jälkeen. Jeesuksen syntymä tapahtui niin köyhissä ja surkeissa oloissa, että kenellekään ei olisi luonnostaan tullut mieleen ajatella, että tässä on kyse kuninkaasta. Se, mitä enkeli kertoi Jeesuksesta, oli toki suurta, mutta Marialle sen sanoman välittivät paimenet, jotka eivät todellakaan olleet mitään ylhäisöä. Minulle tämä kuulostaa vähän samalta tilanteelta kuin se, kun myöhemmin Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat, eli haudalla käyneet naiset, kertoivat opetuslapsille Jeesuksen olevan elossa. Erona oli vain se, että opetuslapset eivät uskoneet, kun taas Maria otti sanat vastaan ja jäi niitä miettimään.
Kertomus Jeesuksesta on siis jo alusta asti meille haaste. Otammeko sanoman ihmiseksi tulleesta Jumalasta vastaan, vaikka ulkoisesti kaikki näyttää varsin erilaiselta kuin mihin olemme varautuneet?
Marko