Jee, sukuluettelot loppuivat! Teksti vaihtuu proosaksi ja se kertoo Saulin ja hänen poikiensa kuolemasta. Saulista sanotaan, että hän luopui Herrasta, eikä ollut totellut hänen sanaansa. Yksi ikuisuuskysymys on se, miksi Daavid kelpasi ja Saul ei? Raamattu antaa vastaukseksi Daavidin uskollisuuden. Daavidilla oli vikansa, mutta pohjimmiltaan hän oli nöyrä. Saul oli vahva ja komea mies, mutta sisimmältään kovin epävarma. Ehkä tästä syystä hän oli myös huolissaan asemastaan ja näki mörköjä sielläkin, missä niitä ei oikeasti ollut. Tunnetuin esimerkki tästä on hänen vihansa Daavidia kohtaan. Olisikohan tässä luvussa käyty taistelu päättynyt toisin, jos Daavid olisi ollut hänen rinnallaan taistelemassa filistealaisia vastaan?
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka pelko on vaarallinen opas. Uhkakuvia luomalla on helppo saada seuraajia, koska yhteinen vihollinen saa erimielisyydet unohtumaan. Kristityille pelko ei saisi olla esteenä Hengen hedelmille. Meidän tulee seurata Jeesusta ja rakastaa lähimmäisiämme peloistamme huolimatta. Pelko saa myös maailman näyttämään mustavalkoiselta. Ihmiset jakautuvat mielissämme hyviin ja pahoihin. Saattaa myös näyttää siltä, että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja. Kun profeetta Samuel oli kuollut, niin Saul ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ottaa vielä kerran yhteyttä häneen noidan välityksellä. Tämä maksoi hänelle lopulta kuninkuuden.
Johannes Kastaja aloitti työnsä autiomaassa. Sinnehän Pyhä Henki vei Jeesuksenkin kasteen jälkeen, mutta ne ovat seuraavan luvun asioita. Autiomaa on Raamatussa usein paikka, jossa ihmiset kohtasivat Jumalan. Näin kävi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Mooses kutsuttiin erämaassa. Myös Elia kohtasi Jumalan vuorella erämaan keskellä. Nykypäivänä on harvinaista viettää aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Onkohan se syy siihen, että meille Jumalan kuunteleminen on usein niin vaikeaa?
Johanneksen sanomaan liittyi myös lupaus syntien anteeksiantamisesta. Se seurasi kääntymistä ja kastetta. Äkkiseltään tämä kuulostaa kristilliseltä, joten miten Johanneksen sanoma erosi Jeesuksen sanomasta? Itse asiassa aika paljonkin. Heidän moraaliopetuksensa ja käytännön ohjeensa muistuttivat toisiaan, mutta Jeesuksen julistuksen keskipisteenä eivät olleet teot vaan Hän itse ja Jumalan valtakunta. Jeesuskin puhui kääntymisestä, mutta painopiste ei ollut siinä, mistä käännyttiin pois, vaan siinä, mitä kohti käännyttiin. Kun lukee Johanneksen julistuksesta, niin ainakin minulle jää vähän epäselväksi, mihin hän itseasiassa ihmisiä kutsui. Jeesus sitä vastoin kutsui ja kutsuu edelleen ihmisiä omaan seuraansa.
Marko