Tässä luvussa selitetään, miksi Daavid ei uskaltanut heti tuoda liiton arkkua Jerusalemiin. Hän yksinkertaisesti pelkäsi arkkua, koska mies nimeltä Ussa oli kuollut sitä koskettaessaan. Arkin ja muiden pyhäkköteltan esineiden koskettamisesta varoitettiin Mooseksen laissa, joten asian voisi vain kuitata sanomalla, että Ussa rikkoi lakia ja sai siitä rangaistuksen. Jäin kuitenkin miettimään, minkä tyyppinen tilanne oli. Oliko liitonarkku ikään kuin kuuma hellan levy, joka polttaa kaikkia, jotka koskettavat sitä. Vai oliko kyse Jumalan aktiivisesta toiminnasta? Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tässä ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa enemmän oikealta. Tilanne on silloin ainakin helpompi ymmärtää. Mutta on tuon asian kanssa miten vain, niin tämä luku kertoo siitä, että Jumalan läsnäolossa on myös pelottava puolensa. Voima on niin suuri.
Jeesus ja fariseukset joutuivat napit vastakkain lähinnä sapatin vietosta. Minusta tämä on mielenkiintoista, koska Mooseksen laissa oli toki paljon muutakin sellaista, josta olisi voinut nillittää. Miksi siis juuri sapatti? Ehkä vastaus liittyy jotenkin siihen, että sapattia piti viettää nimenomaan kansana. Jos joku lipesi joukosta, niin tavallaan se vesitti päivän toisiltakin. Sapatti myös erotti juutalaiset kaikista muista ja asiaan saattoi sisältyä siis myös nationalistisia piirteitä. Ehkä jopa pelkoa siitä, että jos tämän tavan annetaan rapistua, niin menetetään tärkeä osa kansallisesta identiteetistä. Tai ehkä pelkona oli Jumalan viha, jospa sapatin rikkominen johtaisi uuteen pakkosiirtolaisuuteen. En tiedä, olenko tässä oikeilla jäljillä, mutta ainakin fariseukset suhtautuivat asiaan suurella intohimolla. Kun Jeesus paransi miehen sapattina, niin he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan! Minun on vaikea keksiä mitään asiaa, joka saisi itseni noin suuren raivon valtaan.
Jeesuksen sapattiin liittyvä kysymys on myös hieman kummallinen: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota ihminen?” Mikäli ymmärrän fariseusten näkökulmaa ollenkaan, niin heidän vastauksensa tähän kysymykseen on ilman muuta että kumpaakaan ei ole luvallista tehdä. Sapattihan on lepopäivä. Ja eikö itse kysymys ollut tuossa tapauksessa hieman yliampuva? Miehellä oli ”vain” kuivettunut käsi, joten eihän tilanteessa mistään ihmishengen pelastamisesta ollut kyse. Eikä parantamatta jättäminen olisi miestä tuhonnut? Hän olisi voinut hyvin odottaa huomiseen. Mitä siis Jeesus oikein tarkoitti? Tässä on selvästi pinnan alla jotain syvällisempää.
Itse aavistelen, että vastaus liittyy jotenkin sapatin olemukseen. Sapatti oli annettu, jotta kansa voisi levätä ja viettää aikaa Jumalan kanssa. Se oli siis hengellisen uudistumisen paikka. Mikä olisi parempi esimerkki uudistumisesta kuin mies, joka saa kokea kokonaisvaltaisen parantumisen? Silloin kirjaimellisesti pelastetaan ihmishenki. Sen sijaan, jos sapatti typistetään ulkoisten sääntöjen noudattamiseksi, niin sillä tosiaan tuhotaan ihminen sisäisesti ja ennen pitkää myös ulkoisesti.
Marko