Daavid ymmärsi siitä, että Herra oli vahvistanut hänen kuninkuutensa, kun Tyroksen kuningas Hiram alkoi käydä hänen kanssaan kauppaa. Virkistävän käytännöllinen lähestymistapa johdatukseen. Tietenkään emme voi tehdä tällaisia johtopäätöksiä pelkästään ulkoisen menestyksen perusteella, mutta yhtenä kriteerinä se kyllä toimii. Kuulin vähän aikaa sitten kertomuksen miehestä, joka oli lukemassa papiksi amerikkalaisessa seminaarissa. Hän menestyi opinnoissaan niin huonosti, että seminaari ehdotti hänelle opintojen keskeyttämistä. Hän kuitenkin jatkoi ja lopulta, suurten vaikeuksien jälkeen, hän valmistui ja työskenteli menestyksekkäästi pappina koko loppuelämänsä. Miksi hän siis jatkoi opintojaan? Koska hänellä oli ympärillään paljon ihmisiä, jotka kannustivat häntä eteenpäin. Vaikka hänellä oli opintojen kanssa vaikeuksia, niin hänellä oli muita ominaisuuksia, jotka puhuivat sen puolesta, että hänestä tulisi hyvä pappi. Hän oli helposti lähestyttävä ja lämmin ihminen. Sitä paitsi hänellä oli vahva kutsumus tähän työhön. Myös Daavidilla oli ollut useitakin elämänvaiheita, jolloin oli epäselvää, onko kuninkuus hänen kohdallaan edes mahdollista. Mutta niissäkin tilanteissa monet muut asiat viittasivat siihen suuntaan.
Tässä luvussa on paljon sisältöä, mutta itselleni siitä nousi esille kaksi teemaa. Ensinnäkin, Jeesus nosti uskon esikuviksi yllättäviä ihmisiä: roomalaisen sotapäällikön ja syntisen naisen. Erityisesti jälkimmäinen oli varmaan monille vaikea pala purtavaksi. Jeesus osoitti, että naisen rakkaus oli paljon suurempaa, kuin hänet luokseen kutsuneen fariseuksen. Tällainen puhe käänsi päälaelleen kaiken. Fariseukset selvästi ajattelivat, että syntisyys oli pysyvä tila tai ominaisuus. Syntinen nainen oli avun ulottumattomissa ja kyseessä oli siis tavallaan hänen kohdallaan pattitilanne. Mutta asia olikin juuri päinvastoin. Juuri syntisyytensä vuoksi naisen oli helpompi ottaa vastaan Jeesus ja hänen sanomansa. Sitä vastoin fariseuksen ”hurskaus” esti häntä rakastamasta tai edes ymmärtämästä omaa tilaansa.
Toinen teema on se, että Jeesus näytti kuninkuutensa tekojensa kautta. Hän herätti kuolleista lesken pojan Nainissa. Tämä sai kansan puhumaan hänestä joka puolella Juudeaa. Kun Johanneksen opetuslapset kysyivät Jeesukselta, onko hän messias, hän viittasi nimenomaan tekoihinsa. Toisaalta hän viittasi myös Jesajan kirjaan, jossa profetoitiin juuri niistä teoista, joita hän teki. Minulle tämä kertoo siitä, että Jumalan valtakunta ei ole filosofia. Jeesuksella oli toki syvällisiä opetuksia, hänen sanomaansa on tutkittu jo pari tuhatta vuotta ja siitä tuntuu aina löytyvän uutta. Mutta silti Jeesuksen toiminnan ytimessä oli konkreettinen apu, mitä hän toi ihmisille.
Marko