Enpä tiedä mitä tästä luvusta ajattelisi. Raamatussa kerrotaan ihmisten teoista ja niiden seuraamuksista. Ihmeellistä on, että Jumala on toiminut kaiken tämän keskellä. Rehabeamin hallituskauden viisaita ratkaisuja oli kuunnella profeettaa ja olla hyökkäämättä, sekä Herran palveleminen. Alussa jopa muiden heimojen keskuudesta ne, jotka halusivat palvella Herraa, tulivat Jerusalemiin.
Tessalonika oli alueensa avainkaupunki, sillä se sijaitsi Rooman ja Aasian välisen päätien (Via Ignatia) varrella. Se oli myös satamakaupunki ja merkittävä rahapaja ja siten talouskeskus. Kaupungissa asui laaja sekaväestö. Paavali oli julistanut evankeliumia synagogassa, mikä nostatti kaupungissa mellakan (Ap.t. 17: 1-10) ja Paavali seuralaisineen jatkoi Beroiaan, josta Paavali yksin jatkoi eteenpäin. Tämä kirje on kirjoitettu, kun Timoteus on liittynyt myöhemmin Paavalin seuraan ja kertonut terveiset, että Tessalonikan seurakunnalle kuuluu hyvää.
Tätä lukiessani mietin, mistä tunnistaa terveen uskon. Olen törmännyt ääriajatteluun useammallakin suunnalla. Se näkyy mediassa, uutisissa ja tv-sarjoissa. Usein kyse on äärimmäisyyteen viedyistä ajatuksista, jotka johtavat isoon kärsimykseen. Välillä ihan tavallinen uskokin käännetään näyttämään kiihkoilulta. Uskon alkutaipaleestani muistan, kuinka Jeesuksen vaikutuksesta sydämeni oli levollinen ja löysin rauhan. Se oli iso muutos aiempaan. Silloin silmäni myös avautuivat näkemään kaiken kauniin ympärillä ja rakastamaan ja arvostamaan hankaliakin ihmisiä ympärilläni. Tässä luvussa kuvataan asioita, joita usko on synnytti Tessalonikan seurakuntalaisissa. Iloa, vaivannäköä, rakkautta, kärsivällisyyttä. Ilokseni näitä samoja asioita näin Kohtaamispaikassa, kun tulin jumalanpalvelukseen ensimmäistä kertaa.
Jatketaan tällä hyvällä tiellä Jeesuksen seurassa.
Anna