Jumalan siunaus on vaarallista. Niin helposti otamme siitä pisteet itsellemme ja ylpistymme: ”Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan…” (2. Aik. 26:16) Yksi merkittävä uskossa kasvun osa-alue on se, että pystyn antamaan kunnian itseni sijasta Hänelle, kenelle se kuuluu.
Eilen kirjoitin uskon ja Jeesuksen opetuslapseuden siirtymisestä sukupolvien ketjussa. Timoteuksella, hänen äidillään ja isoäidillään on kaikilla sama vilpitön usko (1. Tim. 1:5). Nyt Paavali ohjeistaa Timoteusta tätä moninkertaistumisen periaatetta koko seurakunnan kontekstissa.
”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)
Tässä tulee ilmi opetuslapseutta usemmassa polvessa. Paavali on opettanut Timoteusta. Hänen tulee uskoa opetus luotettaville ihmisille, jotka sitten taas pystyvät opettamaan muita. Tämä on jotain muuta kuin sitä, että seurakunta tulee viikosta toiseen kuulemaan papin opetuksen. Opetuksen on tarkoitettu menemään eteenpäin.
Ef. 4:11-12 puhutaan viidestä palveluvirasta, joiden tehtävänä on tehdä pyhät valmiiksi palvelutyöhön. Yksi tällainen palveluvirka on opettaja. Minulle tulee tästä sellainen kuva, että opettajan palveluviran omaavan tehtävä ei ole vain opettaa, vaan opettaa muita opettamaan. Seurakuntaan ei tulla vain ruokittavaksi, vaan seurakuntalaisia opetetaan ruokkimaan muita. Mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa KohtaamisPaikassa? En tiedä. Pyhä Henki meitä johdattakoon.
Topi