Ensimmäisen temppelin vihkimisen jälkeen kuvataan kuinka Jumalan kirkkaus täytti temppelin. Temppeli oli merkki Jumalan läsnäolosta israelin kansan keskellä. Siellä kansan tuli uhrata syntiensä edestä ja palvella Jumalaa. Hiskia uudisti temppelissä suoritettavan jumalanpalveluksen, jota sanottiin uhripalvelukseksi. Uudistamisen seurauksena koko kansa iloitsi siitä, mitä Jumala oli heille antanut. Jumalan palvelus toi ilon koko kansan elämään. Raamatussa puhutaan pelastuksen riemusta ja kuvataan Jumalan valtakunta olevan iloa, rauhaa ja rakkautta Pyhässä Hengessä. Täyttääkö mieleni ilon, vai onko mieleni ollut vain kiinni korkeassa sähkön pörssihinnassa. Olenko iloinen pelastuksesta, täyttääkö mieleni pelastuksen riemu? Tanssinko rajusti niin kuin Daavid uhratessaan Jumalalle, “Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.” 2. Sam. 6:14. Joudun toteamaan, että enemmän elämässäni pyörivät elatuksen murheet, toki myös muutkin ikävät asiat, joita tapahtuu elämässäni ja ympäröivässä maailmassa. Itkulle ja surullekin on paikkansa. Itkekää itkevien kanssa, kun todellinen murhe täyttää mielen. Kun läheisen ystäväni vaimo kuoli hiljattain niin itkimme menetystä yhdessä. Itkun ja surun keskellä ystäväni kuitenkin sanoi olevansa kiitollinen elämästään, jonka sai viettää vaimonsa kanssa. Voisinko minä kiittää tänään Jumalaa hänen hyvyydestään? Voisinko iloita pelastuksesta, armosta, jonka olen saanut osakseni. Herra tuon eteesi kaiken raskaan painon, joka tuntuu vievän ilon elämästä, pelastuksesta. Täytä minut sinun ilolla, rakkaudella ja rauhallasi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu.
Titus oli kreikkalainen, joka oli tullut juutalaisen Paavalin johdattamana uskoon. Hän oli ennen Kreetan jäämistä ollut Paavalin työtoverina (2 Kor 8:23) jo aivan Paavalin lähetystyön alkuajoista lähtien (Gal 2:1,3). Paavali oli jättänyt hänet nyt Kreetalle organisoimaan sinne syntyneitä seurakuntia. Perimätiedon mukaan Titus oli elämänsä lopulla Kreetan piispana ja kuoli siellä. Titus oli nähnyt viereltä, miten apostoli Paavali eli ja oli ollut merkittävänä apuna Paavalille Korintin seurakunnan ongelmien selvittäjänä (2. Kor. 7:6-16, 8:6, 16-24, 12:18). Ennen Kreetaan jäämistä Titus oli siis osoittanut kykynsä johtaa. Paavali ei jättänyt uskoon tulleita ihmisiä yksin, hän piti heistä huolta. Hän halusi, että seurakunnilla on parhaat mahdolliset johtajat, jotka johtavat esimerkillään ja pitävät huolta terveestä opetuksesta seurakunnassa.
Kreetalaiset eivät olleet mitenkään helppoja johtaa. Kreetalaiset olivat tunnettuja petollisuudestaan ja epäluotettavuudestaan. Paavali lainaa todennäköisesti kreikkalaisen runoilijan Epiminidesta lauseella: Petturi Kreetan mies, laiskurivatsa. Harva antaisi omasta kansastaan tällaisen kuvauksen. Seurakuntaan oli hyvin nopeasti tullut harhaopettajia, jotka vielä vaativat elatusta opettaessaan vääriä opetuksia seurakunnan keskellä. Kirjeellä Paavali osoitti kuinka tietoinen hän oli Tituksen kohtaamista haasteista. Hän tunsi kreetalaisten ajattelun ja halusi kertoa Titukselle kuinka hän voi samaistua tilanteisiin, joissa Titus kamppaili. Ohjeiden antaminen oli tärkeä tuki epävarmuuden keskellä. Kirje on hyvin rohkaiseva ja kehottaa Titusta pysymään lujana opissa sekä seurakunnan tulevia johtajia.
Kirje rohkaisee meitä Jumalan palvelijoita. Jumalan palvelijalta vaaditaan rohkeutta pysyä kiinni opin mukaisessa ja luotettavassa sanassa. Tarkoituksena ei ole osoittaa omaa paremmuuttaan tietämyksellään, vaan rohkaista pysymään Jumalan armossa. Vastustajiakin tulee ja heidän väitteitä voi kumota, kun kyse on terveen opin puolustamisesta. Terveen opin puolustamisessa on kyse evankeliumin puolustamisesta. Harhaoppi vie pois Kristuksen sovitustyöstä, se kieltää Jumalan armon, ristin sovitustyön, vanhurskauden yksin uskosta ja vie pohjan anteeksiantamukselta. Harha oppi poistaa jotakin tai lisää jotakin ilosanomaan ja vie pois ilon ja sanoman. Se tuo elämään raskaan taakan, jonka alla usko ja toivo häviää. Harhaoppi ei tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Pysykäämme horjumatta kiinni uskostamme, levätkäämme tänäänkin Jumalan armossa ja ansiottomassa rakkaudessa. Pysykäämme yhteisessä ja samassa uskossamme vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.
Mika M