Aikakirjan luku 36 kertoo karuista tapahtumista. Joosia yksi Jumalalle uskollisimmasta kuninkaista kuolee ja kansa hylkää jälleen Herran. Kerran loistokkaana seissyt kuningaskunta ensiksiksi jättää Jumalan, joka on suojellut heitä ja sitten joutuu täysin viholliskansan valtaamaksi, monia kuolee, ylimystö ja oppineet (mukaan lukien Daniel) viedään Babyloniaan.
Aikakirjat ovat luoneet kuvan siitä miten Jumala ohjaa ja siunaa kansaansa, mutta tämä hylkää Jumalan kertatoisensa jälkeen. Jumala ei kuitenkaan hylkää vaan pitää luopauksensa. 70 vuoden jälkeen paluu Jerusalemiin ja temppelin jälleenrakentaminen sallitaan.
Tämä muistuttaa meitä siitä, että se missä tilanteessa olemme ei ole omaa ansiotamme vaan Jumalan armoa. Hän kutsuu kansaansa 2. aikakirjan lopussa palaamaan takaisin ja rakentamaan temppeliä. Meitäkin kutsutaan palaamaan Jumalan luokse ja olla osana temppeliä, jonka kulmakivi on Jeesus.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa siitä että emme vielä ole taivaassa ja ettemme jätäisi ketään matkanvarrelle. Pelkästä sanan kuulemisesta ei ole hyötyä jos se ei vaikuta meihin ja että meidän tulisi pitää kiinni uskostamme.
Tämä muistuttaa siitä miten riparilla uskoa opetetaan hoitamaan. Uskonelämän neljä pöydänjalkaa , Rukous, Raamatun luku, Uskovien yhteys ja Ehtoollinen. Ilman yhtä näistä pöytä ei ole vakaa. Rukouksella ja Raamatun lukemisella pidämme Jumalan elämämme keskiössä. Yhteys on myös elintärkeää, moni kuningas lankesi valittuaan huonon neuvonantajan tai vierasuskoisen puolison. Hyvä neuvonantaja taas ohjasi kuningasta oikeaan suuntaan. Meitä kutsutaan ihmisiksi jotka ohjaamme toisiamme kohti ikuista elämää.
On turha yrittää esittää mitään Jumalan edessä. Hän näkee syntini ja vajavuuteni. Kuitenkin Hän ymmärtää kiusaukset, joita koen ja kutsuu rakastavasti luoksensa ja antaa armon avuksemme okeaan aikaan.
Elli