Olen kuullut joidenkin fiksujen raamattuopettajien sanovan, että yksi tärkeimpiä Raamatun tulkinnan periaatteita on tulkita Raamattua Raamatulla. Päivän Uuden testamentin kohta lienee tästä hyvä esimerkki, kun Pietarin kirje alkaa evankeliumin kattavalla kuvauksella profeetoista alkaen. ”Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta.” (Jakeet 11-12) Lisäksi jae 16 kuuluu opillista yhtenäisyyttä alleviivaavaan tapaan: ”Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.””
Jos Uudessa testamentissa ei vedettäisi vahvoja yhtäläisyysmerkkejä Vanhan ja Uuden testamentin välille, kuka tietää, ymmärtäisimmekö ollenkaan Jeesuksen merkitystä. Vastaavasti lienee syytä ajatella, että myös muut dogmaattiset ja teologiset kysymykset olisivat meille huomattavasti epäselvempiä, jos meillä ei olisi koko Raamattua. Raamattua, joka kattaa useita eri aikakausia ja erilaisia kulttuureja. Kun siis luemme Raamattua, niin lukekaamme sitä kokonaisuutena. Toki toisinaan on tärkeää pysähtyä miettimään ihan vaikka yhtäkin jaetta. Mutta jos haluamme saada selkoa tärkeisiin teologisiin kysymyksiin, meidän tulisi tarkastella koko Raamatun sanomaa. Kysyä, miten Raamattu itse selittää itseään.
Esteri