Päivän Uuden testamentin kohdassa puhutaan paitsi Jeesuksen merkityksestä kaiken kulmakivenä myös kutsusta tehdä hyvää silloin, kun ympäriltä ei heru kiitosta ja arvostusta, vaan enemmänkin panettelua, epäluuloa ja epäoikeudenmukaisuutta. Lueskelimme kohtaa mieheni kanssa, ja hän totesi, että luvun kehotukset kestää kärsimyksiä viattomana sekä voittaa ymmärtämättömät ihmiset hyvyydellä palautuvat pitkälti Jeesuksen kehotukseen toisen posken kääntämisestä (Matt. 5:38-41).
Mitähän tämä voisi käytännössä tarkoittaa meidän elämässämme? Itse olen ymmärtänyt asian niin, että toisen posken kääntäminen ei tietenkään voi tarkoittaa vääryyden hyväksymistä – muutenhan päätyisimme tilanteeseen, jossa moraalilta katoaisi pohja. Silloin myöskään viranhaltijat eivät voisi rangaista pahantekijöitä, kuten päivän kohdassa sanotaan (jae 14). Jeesus viittaa ennen opetustaan toisen posken kääntämisestä Hammurabin lakiin, ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Olisiko pointti siis se, että saamme todellakin edellyttää ihmisiltä oikeita tekoja ja asenteita, mutta että emme lähtisi tuomaroimaan heitä tai kantamaan heille kaunaa? Yrittäisimme nähdä heissä aina sen hyvän, jonka Jumala on heihin pannut ja kutsua heitä rakkaudella kohti Jumalan valtakuntaa?
Tämä voi olla mullistavaa ja puhutella ihmisiä häkyllyttävällä tavalla. Mitä jos ostaisit jonain päivänä suklaata sille todella rasittavalle työkaverille? Tai mitä jos keskellä pahimman riidan halaisit puolisoasi ja kertoisit hänelle, miten upea ihminen hän on? Mitä jos et vastaisi syytöksiin syytöksillä, vaan rauhoittaisit tilanteen jättämällä ikävät asiat sanomatta? Näissä asioissa taitaa todellakin olla häivähdys sitä itseään – Jumalasta lähtöisin olevaa ehdotonta rakkautta.
Esteri