Miksi juutalaiset eivät antaneet samarialaisten auttaa temppelin rakentamisessa? Kysymykseen saadaan osittainen vastaus jo ensimmäisessä lauseessa, kun heitä ei kutsuta samarialaisiksi vaan ”Juudan ja Benjaminin vihollisiksi”. Epäluulo oli todella syvää. Tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta vähän jäi sellainen kuva, että vastakkainasettelun vähentämiseksi ei edes yritetty tehdä mitään.
Esran ja Nehemian kirjat ovat auttaneet minua ymmärtämään, miksi lakihenkisyys oli Jeesuksen aikana ainakin uskonnollisen eliitin valtavirtaa. Pakkosiirtolaisuus oli kipeä asia ja nyt haluttiin varmistaa, että samaa ei tarvitsisi kokea enää koskaan. Mutta valitettavasti taidettiin keskittyä vain ulkoisiin asioihin. Ei kansa joutunut pakkosiirtolaisuuteen siksi, että se noudatti Mooseksen lakia epätäydellisesti. Syynä oli se, että se ei noudattanut sitä ollenkaan. Epäjumalien palvonta rehotti ja sen myötä myös yleinen epäoikeudenmukaisuus. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen kansa luopui epäjumalista, mutta pääsikö se oikeasti lähemmäksi Jumalaa. Lakihenkisyyden ongelma on siinä, että käskyjen orjallinen noudattaminen ei estä ihmisiä olemasta sydämettömiä, itsekkäitä ja julmia.
Pietari lataa täyslaidallisen vääriä opettajia vastaan. Se on raskasta luettavaa, mutta yritin päästä perille minkälaisia asioita he yrittivät seurakuntaan ujuttaa. Mikäli nyt oikein ymmärsin, niin kyse on ihmisistä, jotka elivät aika hillitöntä elämää. Minusta on merkillistä, miten helposti kristityn vapaus tulkitaan vapaudeksi tehdä mitä vaan. Jeesuksen opetukset ja elämä kutistetaan rusinaksi, josta jätetään jäljelle vain yksi lause: ”Olen pelastettu”. No, ehkä tämä oli vähän liioittelua, mutta vähän tältä tekstin lukeminen tuntui. Ei se, että olemme pelastettuja yksin uskon kautta merkitse sitä, että teoillamme, asenteillamme tai puheillamme ei ole mitään merkitystä.
Marko