Tässä luvussa jatketaan edellisessä luvussa alkanutta kertomusta siitä, miten Persian kuningas Dareios lopulta päätyi antamaan luvan Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakennukselle. Asia oli niin tärkeä, että meille on jopa säilytetty tieto siitä, mistä alkuperäinen käsky löytyi.
Työ kesti useita vuosia ja lopulta vietettiin sen vihkiäisjuhlaa. Kun luin kuvausta juhlasta ja sen jälkeen vietetystä pääsiäisestä, niin päällimmäiseksi vaikutelmaksi minulle jäi ilo ja innostus. Epäilemättä ihmiset ajattelivat olevansa uuden aikakauden kynnyksellä. Jäin kaipaamaan yhtä asiaa, nimittäin suuntaa. Minulle tuli sellainen olo, että temppelin rakentaminen oli ollut päämäärä sinänsä, itsetarkoitus. Kun Salomo rakensi ensimmäisen temppelin samalle paikalle, hänen päämääränsä oli tehdä Herran nimi tunnetuksi koko maailmalle. Tällainen näkökulma puuttuu nyt kokonaan. Mutta voi olla, että olen tässä hakoteillä. Ehkä toisen temppelin rakentajat ajattelivat sen olevan suora jatkumo ensimmäiselle temppelille ja siten tällaista ajattelua ei edes tarvittu. On myös selvää, että tässä historian vaiheessa koko juutalaisuuden tulevaisuus oli vaakalaudalla. Siksi oli tärkeää vahvistaa sisäistä yhtenäisyyttä ja keskittyä rukoukseen.
Verrattuna toisiin evankeliumeihin, Johanneksen evankeliumi on siitä erilainen, että siinä kerrotaan heti, kuka Jeesus on. Muut evankeliumit antavat lukijan päätellä yhtä ja toista itse. Mutta nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan:
Marko