Esra 8, Joh. 3

Esra 8

Kun lapsena lähdettiin luokkaretkelle, oppilaat laskettiin matkan aikana useaan otteeseen. Sillä varmistettiin, että kaikki olivat mukana. Tämän päivän luku muistuttaa tästä. Esra lähtee Persiasta pitkälle matkalle kohti Jerusalemia, joten on tärkeä listata kaikki mukaan lähteneet. Tässä luvussa mainitaan vain sukujen päämiehet ja muutama muu, sillä muuten Esran kirja olisi aika pitkä. 

Esralla oli selkeä näkemys siitä, mitä hän halusi perillä tehdä ja ketä siihen tarvittiin avuksi. Kun hän esimerkiksi huomasi, että matkasta puuttui leeviläisiä, niin hän hankki heitä lisää. Tämä taitaa merkitä sitä, että kaikki eivät ehkä olleet mukana vapaaehtoisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Esra ei kehdannut kysyä kuninkaalta sotaväkeä turvaamaan matkaa. Hän kun oli kehuskellut sillä, että Herra suojaa omiaan. Paaston ja rukouksen jälkeen matka sujuikin hyvin.

Tämä kertoo siitä, että nyt meinattiin tehdä asiat alusta asti oikein. Tämä voi tuntua vähän autoritaariselta, mutta Esra  ei kuitenkaan vaikuta itsekeskeiseltä tai vallanhimoiselta. Hän esimerkiksi jakoi vastuuta toisille ja muutenkin oli sitä mieltä, että kaikkia tarvitaan.

Joh, 3 

Jeesuksen ja Nikodemoksen välinen keskustelu on täynnä helmiä. Kuuluisin kohta on varmaan pienoisevankeliumi (jae 16), mutta onhan tässä paljon muutakin.

Jeesus pakottaa saman tien Nikodemoksen pois mukavuusalueeltaan puhumalla tuulesta, valosta ja niin edelleen. Tuuli oli toki tuttu Hengen vertauskuva, mutta asiayhteys merkitsi, että oltiin aivan vierailla vesillä. Juutalaisuuden harjoittaminen merkitsi hyvin säännönmukaista ja kurinalaista elämää. Ajatus siitä, että voisi syntyä uudestaan ja elää sen jälkeen toisella tavalla Hengen ohjauksessa, oli vallankumouksellinen. 

Taustalla oli myös se, mitä ajattelemme Jumalasta. Kun juutalaiset puhuivat Jumalan mielen mukaisesta elämästä, niin he käyttivät sanoja kuten kuuliaisuus ja laki. Kyse oli loppujen lopuksi tottelevaisuudesta. Tämä luo helposti mielikuvan piilovihaisesta ja tuomitsevasta Jumalasta, jota on vaikea miellyttää. Varsinkin, jos oli fariseus, joka yritti noudattaa tiukasti kaikkia käskyjä, kuten Nikodemos.

Sen sijaan Jeesus kertoo Jumalasta, joka rakastaa meitä.  Hän on valo, joka auttaa näkemään totuuden itsestämme ja kaikesta muustakin. Mitä tulee tuomioon, niin se ei johdu Jumalan vihaisuudesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mieluummin pimeässä. Tavallaan tuomio on jo tapahtunut ja Jeesus on tullut pelastamaan meidät siltä. Tässä oli varmasti Nikodemokselle paljon sulateltavaa. Hurskaalle fariseukselle tämä merkitsi oman aseman muuttumista. Hän ei ollutkaan enää se, joka pystyi ja osasi kaiken. Hän oli samalla viivalla kaikkien muiden kassa, oppilas, joka katseli edessään olevaa Jeesusta ja Jumalan kirkkautta. 

Ei tämä helppoa ole meillekään. Myös meidän kulttuurissamme ihmisen asema pitkälti määräytyy hänen ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Jeesus kehottaa meitä kaikkia tulemaan valoonsa, lopettamaan salailu. Ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on meidän puolellamme.

Marko