Tämä on hankala luku. Vastakkain ovat laki ja empatia. Seka-avioliitot olivat selvästi vastoin Mooseksen lakia. Toisaalta näin oli jo tapahtunut, jota mitä asialle piti tehdä. Esran ratkasu oli suoraviivainen, perheet vain tylysti hajotettiin. Mitäs tästä pitäisi ajatella?
En voi välttyä ajatukselta, että laintulkinta oli tässä liian tiukka. Koskiko Mooseksen laissa kauan sitten annettu kielto tosiaan Israelissa Esran aikana asuneita kansoja? Ymmärtääkseni ne kansat, joista varoitettiin, olivat jo kauan sitten poistuneet. Toisekseen, Mooseksen laissa toki kiellettiin sekaantumasta ympäröiviin kansoihin, mutta ideana oli varjella Israelia epäjumalien palvelemiselta. Minä tulkitsen tämän niin, että ”seka-avioliitot” olivat kyllä sallittuja, jos kuitenkin sitouduttiin palvelemaan Herraa. Olihan Daavidinkin sukupuussa henkilöitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Edellisistä luvuista kävi ilmi, että esimerkiksi samarialaiset palvelivat Herraa. Heillä saattoi olla vieraita tapoja, mutta olivatko erot oikeasti ylitsepääsemättömiä. Noin yleisesti ottaen Mooseksen laki suhtautui kuitenkin myönteisesti ”muukalaisiin”, jos nämä olivat valmiita liittymään kansaan.
En osaa vastata näihin kysymyksiin. Sen tiedän, että vääryyttä ei voi oikaista toisella vääryydellä. Toisaalta ymmärrän, miksi tässä asiassa oltiin niin tiukkoja. Pelättiin uutta pakkosiirtolaisuutta ja Jumalan vihaa. Sen kuitenkin tiedän, että Jeesus suhtautui samarialaisiin hyvin eri tavalla. Tässä alla lisää.
Niin, samarialaisista puheen ollen. Edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdasta käy hyvin ilmi, miksi juutalaisten ja samarialaisten välissä oli iso juopa. Tätä taustaa vasten Jeesuksen toiminta tässä luvussa on erittäin radikaalia.
Jo pelkästään se, että Jeesus ylipäätään meni Samariaan, oli merkillepantavaa. Luvun alussa sanottiin, että päästäkseen Juudeasta Galileaan, Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Kartasta katsoen se pitää paikkansa, mutta hurskaimmat juutalaiset kuitenkin kiersivät sen. Matkasta tuli näin pitempi, mutta ei se mitenkään mahdottoman pitkä silti ollut. Jeesus ei kuitenkaan mennyt Samarian läpi vain oikaistakseen tai laiskuuttaan, vaan hän oli valmis myös kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. Itse asiassa hän lopulta jäi Sykarin kaupunkiin kahdeksi päiväksi opettamaan. Tämän seurauksena kaupungissa puhkesi pienimuotoinen herätys.
Minä rinnastan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen Esran kirjan tapahtumiin. Esran kirjassa juutalaiset lähettivät samarialaiset vaimonsa pois. Tässä luvussa Jeesus kutsuu hylätyn samarialaisen naisen luokseen ja antaa hänelle ihmisarvon ja uuden elämän.
Marko