Israelilaiset tekivät kirjallisen lupauksen, jossa kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään, sitoutuivat johtajiensa tekemään sopimukseen. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaisesti ja noudattaa tarkoin kaikkia Herran käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä (30).
Varmaan yhteinen tahtotila ja sopiminen auttaa päämäärän saavuttaminen, mutta pysyvää muutosta ei saatu aikaan. Montakohan vuotta mentiin eteenpäin tämän lupauksen kanssa? Miksi tämä on niin vaikeaa? Siksi, että olemme kaikki syntisiä, jonka pelkkä tiedostaminen ei auta eteenpäin. Ennen olivat syntiuhrit sovittajina, mutta uudessa liitossa saamme kiinnittää katseemme ja uskomme Jumalan Karitsaan, joka pois otti maailman synnit! Armahdettuna syntisenä on helpompi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin lain velvoittamana.
“Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet minun kanssani alusta asti” (27). Todistajana elämiseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen on meidät kaikki kutsuttu. Se ei ole helppoa, sillä koko ajan eletään kuin taistelutantereella hyvän ja pahan – Jumalan ja Paholaisen välisessä sodassa. Maailma vihaa Jeesuksen omia, koska eivät tunne Jumalaa. Heidän on mahdotonta puolustella syntiään ja syyllisyyttään. Jeesus kertaa kristityn hedelmää tuottavan elämän periaatteita. Alla kolme pointtia aiheesta.
Tärkein asia on pysyä yhteydessä Jeesukseen, viinipuuhun, jotta voi kantaa hedelmää. Vuorovaikutus Jeesuksen kanssa vahvistaa uskoa ja rakkautta häneen. Pysyminen Jeesuksessa tarkoittaa myös sitä, että hänen sanansa pysyvät meissä (Joh 15:7), ja me pysymme hänen sanassaan. Sanassa pysymisessä auttaa, jos sitä luetaan säännöllisesti, sitä kuullaan ja siihen luotetaan. Rungossa pysymiseen liittyy myös viinitarhurin puhdistava työ, joka saattaa näkyä myös vaikeuksina ja kärsimyksenä. Hedelmän kasvattaminen on kuitenkin rungon vastuulla, ja meidän tehtävänä on pysyä Jeesuksen rakkaudessa, siinä tietoisuudessa, että armahdettuina kelpaamme hänelle.
Toinen olennainen asia todistajana jaksamisessa on pysyminen kristittyjen keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa. Siksi Jeesus palaa tähän asiaan toistuvasti ja tässäkin luvussa pariin otteeseen aika vaativalla tavalla käskynä:” Minun käskyni on: rakastakaa toisianne!” Siinä meillä hyvä haaste jokaiselle päivälle. Miten voimme palvella ja täyttää lähimmäistemme tarpeita? Rakkaus tulee todelliseksi toisen auttamisessa ja palvelemisessa. Usein pelkkä toisen huomaaminen ja kuulumisten kysely voi jo antaa iloa elämään. Esirukous on myös suuri rakkaudenosoitus. Rakkaus on onneksi kekseliäs ja löytää keinonsa, kun sille annetaan tilaa.
Vielä lopuksi tärkein. Jeesus ei jättänyt seuraajiaan orvoiksi, vaan toistaa vielä lupauksen Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Paavali todistaa tästä Puolustajasta seuraavaa:”Ei Jumala halua meidän olevan pelkureita, vaan hän antoi meille voimaa, rakkautta ja malttia. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. Kärsi sinäkin vastoinkäymisiä ilosanoman vuoksi Jumalan antamin voimin” (2. Tim. 1:7-8).
Juha