Ilm.10 (2020 käännös)
Viikko vierähtänyt taas. Viikko päätetään samoissa merkeissä kuin aloitettiin: Jobin “ystävät” kertovat miten asiat ovat ja Ilmestyskirjassa nähdään näkyjä 🙂
Aloitin viikon miettimällä ajan olemusta. Sopivasti viikon päätteeksi tämän päivän luvussa enkeli vannoo ajan olevan lopussa. Vilkaisin englanninkielisiä käännöksiä, ja kyllä, perinteisemmät käännökset kertovat samoin sanoin: “that time shall no more be”. Entä jos lopun ajat tarkoittavat ihan konkreettisesti ajan loppumista? Siinäpä vaihtelua arkipäiväisten asioiden pohtimiselle 🙂
Jobin “ystävän”, Sofarin puheissa on myös pohdittavaa. Vaikka Sofarin sanat Jobille saattoivat tulla väärään aikaan ja paikkaan, kuten tällä viikolla näiden “ystävien” sanojen kanssa pohtinut aiemmin, niin on niissä myös sellaista joka pitää paikkansa ja josta voimme oppia.
Kun kommunikoimme toistemme kanssa, niin yksi tärkeä taito on ajoitus. Hyvätkin asiat menevät hukkaan jos aika tai paikka asian vastaanottamiseen on väärä. Olisko Jobin ystävien elämänviisaudesta ollut apua kun se olisi kerrottu ennen Jobin vaikeuksien alkua? Olisiko Job osannut näiden sanojen ansiosta suhtautua kokemaansa eri tavoin? En osaa sanoa.
Mutta tuossa Jobin tuskan hetkessä, Jobin ystävien sanat, niin paljon kuin niissä on myös hyviä ja raamatun mukaisia kohtia, taisivat valua hukkaan. Olisko Jobin kokemusta tuolla hetkellä lievittänyt sellaiset ystävät jotka olisivat kuunnelleet Jobia, auttaneet häntä jolloin käytännöllisellä tavalla tai olemalla vain läsnä? Olisiko Job silloin kokenut että vaikka elämä murjoo, niin nämä ystävät ovat kuin Jumalan lähettämiä enkeleitä hänen rinnallaan…
Siunausta ja oikeita ajoituksia 🙂 kevääseen
Tomppa