Tässä luvussa verrataan tyhmiä ja viisaita keskenään. Tyhmien ihmisten toiminta saa aikaan kaikenlaista tuhoa, kun taas viisailla homma toimii. Tietenkään tässä ei puhuta ihmisten älystä. Itseasiassa nämä käsitteet selitetään yhdessä päivän jakeessa:
Ananias ja Safira myivät maatilan ja väittivät antaneensa kaiken seurakunnan yhteiseen käyttöön. He kuitenkin pitivät osan summasta itsellään. He halusivat toisin sanoen esittää hurskaampaa kuin olivatkaan ja tämä taisi juuri olla se ongelma. Mutta ei se kaikkea selitä. Nimittäin jos näin on, niin miksi Pietari sanoi Ananiakselle, että tämä yritti pettää Pyhää Henkeä. Kyllä kai Ananias oli tietoinen siitä, että Jumala näkee kaiken. Jossakin mielessä Jumalaa ei edes voi pettää.
Tästä pääsemmekin sitten vaikuttimiin. Itse ajattelen, että suurin syy siihen, että osa kauppasummasta laitettiin piiloon, oli pelko. Rahaa laitettiin syrjään pahan päivän varalle. Pelko esti myös kertomasta asiasta toisille, sillä olisihan ollut noloa paljastaa olevansa vähemmän hurskas ja sitoutunut kuin vaikkapa Barnabas, joka ilmeisesti aloitti tämän peltojen myymisbuumin.
Mutta ehkä kyseessä oli myös tarve saada itselleen mainetta ja asema. Halu esiintyä suurena hyväntekijänä seurakunnan keskellä. Maineeseenhan riittäisi vain tieto siitä, että tuo pariskunta on se, joka myi kokonaisen pellon seurakunnan hyväksi. Kunhan vain kukaan ei saisi tietää, että he itse asiassa pitivät osan rahoista itsellään.
Toki voi myös miettiä muitakin vaikuttimia. Ne ovat tärkeitä, koska ne oikeastaan määräävät sen, mitä ajattelemme tästä kertomuksesta. Varsinainen ongelmahan on siinä, että kertomus Ananiaasta ja Safirasta on pelottava ja jotenkin tuntuu siltä, että näin voisi käydä itsellekin. Oma elämäkin on usein kovin pelokasta, huomionkipeää ja puolisydämistä.
Tämän tekstin äärellä on siis hyvä rukoilla sydämen pohjaan asti ulottuvaa rehellisyyttä ja avoimuutta.
Marko