Tässäkin luvussa on paljon vertailuja. Esimerkiksi:
Apostolit halusivat keskittyä kahteen asiaan eli rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen. Edellisessä luvussa kerrotaan, että heidän vaikutuksestaan tapahtui suuria ihmeitä. Olikohan syynä juuri tämä rukoukseen keskittyminen?
Oli miten oli, diakonit valittiin vähentämään apostolien taakkaa. Heidän piti huolehtia ruoan jakamisesta. He kyllä tekivät vähän muutakin. Jo seuraavassa kappaleessa näemme Stefanoksen tekemässä suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.
Tuo ruoanjakohomma on mielenkiintoinen. Ruokaa siis jaettiin leskille ja ongelma muodostui siitä, että kreikkaa puhuvat kokivat saavansa vähemmän. Jos diakonien nimiä tutkii, niin kaikki diakonit olivat kreikkaa puhuvia, joten ratkaisu oli aika radikaali. Mitäköhän hepreankieliset tästä ajattelivat? Minulle tämä kertoo siitä, että nyt ei yritetty vain vaientaa soraääniä, vain oikeasti ratkaista ongelma. Se oli myös psykologisesti viisasta. Olen varma siitä, että vaikka Stefanos ja kumppanit olivat itse kreikkaa puhuvia, niin he osasivat toimia tasapuolisesti. Vähemmistöön kuuluvat ovat usein paljon tietoisempia kätketyistä epäoikeudenmukaisuuksista ja pystyvät siten paremmin välttämään niitä itse.
Tällaista viisautta pyydän myös KohtaamisPaikkaan, kun teemme päätöksiä.
Marko