Olen jostain kuullut ajatuksen, että Jumalan viha on sitä, että hän ottaa suojeluksensa pois, jättää maailman armoille. Hän sallii Assyyrian riehua, mutta ei nujertaa Juudaa ja Jerusalemia, sillä niiden aika ei ollut vielä. Assyyria, aikansa supervalta pyyhki kartalta kansan toisensa jälkeen. Omasta mielestään ja perinteisten historiankirjoitusten valossa se oli itse oman voittokulkunsa rakentaja: “Minä olen siirtänyt kansojen rajat ja ottanut itselleni niiden rikkaudet”. Jumala toisaalta viittaa Assyyriaan “vihansa ruoskana”, kirveenä omassa kädessään. Jään helposti ja hieman turhaankin jumiin pohtimaan, mikä on Jumalan ja mikä ihmisen rooli, miten tämä suhteutuvat toisiinsa. Israelin kansa on paatunut, itse valinnut olla kuulematta, toisaalta Jumala sanoo paaduttavansa sen sydämet. Jumala taivuttaa kaiken lopulta palvelemaan omia hyviä päämääriään, kohti Jesajankin suulla julistettua iloa.
Paavali kuvaa rakkauden askelia, joita on ottanut, jotta voisi ”pelastaa edes muutamia”. Hän valitsi luopua monesta oikeudesta jonka periaatteessa katsoisi kuuluvan asemassaan olevalle henkilölle – ja siinä hän toimi työnsä kannalta viisaasti: Paavali pystyi helposti vastaamaan, kun häntä syytettiin ja haastettiin milloin mistäkin. Paavali kuvaa jopa olleensa “kaikille kaikkea”, sopeutuneensa ihmisten tapoihin ja käsityksiin niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja Sanan mukaista.
Paavali muodosti matkoillaan todellisia ihmissuhteita. Hän ei tyytynyt vain huutamaan etäältä kadunkulmassa, vaan tutustui, sitoutui ja tuli osaksi yhteisöjä muistaen samalla tehtävänsä. Hän etsi pienintä yhteistä nimittäjää kohtaamiensa ihmisten kanssa, jotta taustat ja näkemyserot eivät pääsisi nousemaan yhteyden tielle.
Mietin tämän äärellä, ketkä ovat minun elämässäni ne ihmiset, joita olen jäänyt katselemaan etäältä, jonkin henkisen raja-aidan takaa. Kynnykset voivat nousta aatteellisista tai arvoihin liittyvistä eroista, taustoista tai tulotasosta, niin kuin Korintissa. Huomaan, että omat kynnykseni liittyvät hyvin arkiseen pelkoon siitä, miten minut nähdään: ajattelen, että tuon silmissä olen varmaan niin nuori, etteivät juttuni kiinnosta, tuon mielestä taas vanha, tuo varmaan pitäisi minua tosi tylsänä. Luulen, että tämäkin on kovin tavallinen kynnys. On turvallista olla niiden kanssa, joiden kesken on vähän nimettäviä eroja. Kuitenkin me tiedämme, miten ihmeellistä ja hienoa se on, kun aivan yllättävän ihmisen kanssa löytyy yhteys! Jumala on meihin kaikkiin antanut ikuisen sielun, jolla ei ole ikää tai asemaa. Kaikkien henkisten raja-aitojen takana on lopulta Jumalalle rakas lapsi.
Isä kiitos, että olet antanut meille mittaamattoman joukon siskoja ja veljiä. Auta minua näkemään nämä kauaksi jääneet ihmiset tämän näkökulman läpi. Sinä ohjaat jopa kansakuntia ja olet ohjannut minutkin näiden ihmisten keskelle. Auta minua vähän kerrallaan päästämään irti siitä, mikä uhkaa tulla minun ja niiden väliin, joita sinä haluat kutsua.
Ada