Tässä synnintunnustuspsalmissa Daavid muistelee aluksi, kuinka kamalaa oli silloin kun hän vielä ”salasi” syntinsä Jumalalta. Laitoin tuon sanan lainausmerkkeihin, koska eihän Jumalalta oikeasti voi mitään salata. Kyse on tietenkin itsepetoksesta, jolla on fyysisiä ja psyykkisiäkin seurauksia. Tässä tapauksessa ne olivat hyvin vakavia:
Tässä vuorisaarnan osassa Jeesus opettaa ”käänteisestä” rakkauden kaksoiskäskystä. Yksi versio rakkauden kaksoiskäskystä on nimittäin kehotus kohdella muita samalla tavalla kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Nyt Jeesus opettaa, että sinua kohdellaan lopulta samalla tavalla kuin miten itse kohtelet muita. Tämä ei koske vain käyttäytymistä, vaan myös asenteita. Koska olemme tottuneet hengellistämään kaiken, niin tämä teksti on tapana tulkita koskemaan viimeistä tuomiota, pelastusta ja niin edelleen. Ihan hyvä tulkinta sekin, mutta Jeesuksen puhe toimii myös ihan arkisena elämäntaito-opetuksenakin. Jeesus yksinkertaisesti kehottaa meitä olemaan armollisia ja hyväksyviä ihmissuhteissamme, koska sillä tavalla me itsekin saamme kokea armoa ja hyväksyntää.
Liitän tämän osion mielessäni hieman myöhempään varoitukseen vääristä profeetoista. Väärät profeetat tunnistaa heidän hedelmistään. Heidän elämissään armo ja totuus ei oikein näy. Minusta tämä on mielenkiintoista, sillä meillä on tapana tutkia ensin aikamme profeettojen sanoja. Varsinainen sanoma on kuitenkin aina kokonaisvaltainen paketti, yhdistelmä sanoja ja tekoja. Siksi pintapuolinen yhteen asiaan keskittyminen ei ole riittävää.
Marko